Joulu. Se on ohi, ainakin kohta. Onneksi. Minun joulu kestää päivän, ehkä kaksi. Sen tai niiden päivien ajaksi aion antaa itselleni periksi, en halua stressata, en halua rehkiä, haluan vain nukkua. En ole jouluihminen, vihaan radiosta kuunnella joululauluja, silti rakastan suklaata, rakastan aukaista paketteja mutten siltikään tykkää jouluruuista. Eilinen joulu meni pilalle, samoin kun pari edellistäkin. En jaksanut olla iloisena muiden kanssa, en jaksanut istua paikallaan pöydässä, en saanut happea koko päivänä ja mahaan sattui niin että paikallaan istuminen oli yhtä tuskaa.
Olen itkenyt kaksi yötä itseni uneen Sinilinnun takia. Nyt odotan vain jonkun ystävän sanovan ne kaksi helvetillistä sanaa; minähän sanoin. Minua varoitettiin. Asiat on jatkunut samalla tavalla kun ennen ja eilen se löi luurinkin korvaan sanoen "no jätetään tämä sitten tähän.." Hetken päästä tuli kuitenkin viesti, ettei se tarkoittanut sitä jonkinlaisen selityksen kanssa. Tiesin sen mutta se ei olekkaan tässä se pääasia. Vaan se että mikään ei ole muuttunut mihinkään. Kaksi vuotta. Se saa riittää, se riittää minullle. Annan olla, enkä ajatellut ottaa Sinilintuun yhteyttä, en edes vahingossa. En vain jaksa enää.
Tänään pääsen onneksi porukoiden luota takaisin kotiin. Saan taas olla yksin, miettiä asioita ja tehdä ihan mitä itse tahdon. Silti tulen ikävöimään portugalilaista, nt kun on saanut taas viettää pari päivää putkeen tuon pienen nelijalan kanssa niin on niin hankalaa olla yhtäkkiä ilman. Täällä olen saanut kuulla liian monta kertaa kuinka olen tiellä, koko ajan olen jonkun edessä. Kohta en ole kenenkään tiellä eikä kukaan ole minun. Saan olla aivan yksin. Pääsen sytyttämään Pikkumustalle kynttilän, koska eilen en päässyt. Voi kun minulla on ikävä sitä pientä tirriskää, vieläkin välillä mietin että missähän se nyt olisi, mitä se nyt tekisi, sen jälkeen kyyneleet alkavat valua ja nostan katseeni taivaalle, siellä se loistaa, taivaalla kirkkaimpana tähtenä. Minun rakas.
Huomenna pääsen taas treenaamaan. Onhan tässä jo maattu kaksi päivää ja pari sitä edellistä vain kevyellä liikunnalla. Odotan innolla huomista herätystä, pääsen pakkaamaan treenikamani ja suunnata muutamaksi tunniksi toiseen kotiini, pääsen vaihtamaan ajatuksia, saan hetken olla ajattelematta kaikkea huonoa, ajatukset suuntaa vain positiivisiin asioihin. Pääsen ottamaan itsestäni kaiken irti. Huominen tule jo nopeasti.
Olen itkenyt kaksi yötä itseni uneen Sinilinnun takia. Nyt odotan vain jonkun ystävän sanovan ne kaksi helvetillistä sanaa; minähän sanoin. Minua varoitettiin. Asiat on jatkunut samalla tavalla kun ennen ja eilen se löi luurinkin korvaan sanoen "no jätetään tämä sitten tähän.." Hetken päästä tuli kuitenkin viesti, ettei se tarkoittanut sitä jonkinlaisen selityksen kanssa. Tiesin sen mutta se ei olekkaan tässä se pääasia. Vaan se että mikään ei ole muuttunut mihinkään. Kaksi vuotta. Se saa riittää, se riittää minullle. Annan olla, enkä ajatellut ottaa Sinilintuun yhteyttä, en edes vahingossa. En vain jaksa enää.
Tänään pääsen onneksi porukoiden luota takaisin kotiin. Saan taas olla yksin, miettiä asioita ja tehdä ihan mitä itse tahdon. Silti tulen ikävöimään portugalilaista, nt kun on saanut taas viettää pari päivää putkeen tuon pienen nelijalan kanssa niin on niin hankalaa olla yhtäkkiä ilman. Täällä olen saanut kuulla liian monta kertaa kuinka olen tiellä, koko ajan olen jonkun edessä. Kohta en ole kenenkään tiellä eikä kukaan ole minun. Saan olla aivan yksin. Pääsen sytyttämään Pikkumustalle kynttilän, koska eilen en päässyt. Voi kun minulla on ikävä sitä pientä tirriskää, vieläkin välillä mietin että missähän se nyt olisi, mitä se nyt tekisi, sen jälkeen kyyneleet alkavat valua ja nostan katseeni taivaalle, siellä se loistaa, taivaalla kirkkaimpana tähtenä. Minun rakas.
Huomenna pääsen taas treenaamaan. Onhan tässä jo maattu kaksi päivää ja pari sitä edellistä vain kevyellä liikunnalla. Odotan innolla huomista herätystä, pääsen pakkaamaan treenikamani ja suunnata muutamaksi tunniksi toiseen kotiini, pääsen vaihtamaan ajatuksia, saan hetken olla ajattelematta kaikkea huonoa, ajatukset suuntaa vain positiivisiin asioihin. Pääsen ottamaan itsestäni kaiken irti. Huominen tule jo nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti