"Mikä sulla on kun et saa nukuttua?" "...en tiedä.."
"Stressaako sua joku?" "..en ole ainakaan huomannut..""Mitä sää ajattelet?" "En mitään ihmeellistä.."
"Sää oot jo pitkällä, et luovuta nyt!"
Keskustelua BC:n kanssa, en vaan saa enää nukutuksi ja BC kysyikin, saanko hyvin nukutuksi johon vastasin etten enää ole pitkään aikaan saanut. Kerroin BC:lle mun syömisistä, ruuan puutteesta ja siitä, mitä ajattelen koko asiasta. Kerroin sille kuinka vääristynyt mun kuva on ollut, se kun ihonkin rasvaaminen oli liikaa puhumattakaan siitä että laittaisi jotain suustaan alas. BC tapansa mukaan heitteli faktoja pöytään, asioita joita jo tiesin mutta silti ne oksettaa niin paljon, sana rasva on aivan liian oksettava. Sanasta rasva mulla tulee ensimmäisenä mieleen se, mikä on maastoutunut mun keskivartaloon ja reisiin vaikka tiedän sen olevan paljon muutakin. En vain ole näistä asioista ikinä kellekkään puhunut, kaikkihan pitäisi minua hulluna jos sanoisin, että ihoa rasvatessani lihon. Tänään sanoin sen kuitenkin ensimmäistä kertaa ääneen, jollekkin toiselle ihmiselle tai edes minulle itselleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti