Haluan salille, haluan treenata. Haluan vain sitä liian kovasti, silti tiedän, että nyt on mun aika levätä. Joku toinen voisi sanoa, että nyt sinun on pakko levätä, kuten esimerkiksi BC. Kuitenkin mun mieli haluaa salille, kokeilemaan uusia liikkeitä, ehkä olisinkin jo siellä, ellen olisi sanonut liian monelle ihmiselle pitäväni lepoa tämän koko viikonlopun. Mun jalka on kipeä, tuntuu kun akiles oisi tulessa koko ajan. Tiedän ettei se treenillä parane, vaan levolla. Silti kun kuulen sanan lepo niin näen vain punaista. Vihaan sitä sanaa, ainakin nyt kun se on pakollista. Vihaan kaikkea pakollista, varsinkin jos minut pakotetaan olla tekemättä sitä mitä rakastan kaikista eniten. Haluan olla tammikuussa kunnossa, haluan treenata silloin taas kovaa, antaa vaan mennä mutta jotta sekin onnistuisi niin minun pitää levätä nyt, ei päiviä vaan viikkoja. Opin jo hetken tykkäämään lepopäivistä, kunnes alamäki alkoi ja motivaatio kaikkeen tippui - myöskin lepopäivien pitämiseen.
Kävin tänään tunnin kävelylenkillä, mun oli pakko saada ajatuksia muualle. Musiikki ja kauniit maisemat on paras tapa saada lepopäivinä ajatukset muualle, rauhallinen tahti ilman mitään rehkimisiä. Tänään kävellessä mietin että mun on pakko ryhdistäytyä, mun on pakko löytää se motivaatio takaisin että saan elämäni takaisin raiteilleen. Kesä ja alku syksy meni liian hyvin, mulla oli hyvä olo ja kaikki kulki mutta sitten tapahtui jotain, motivaatio tippui kaikkeen ja romahdin. Motivaatio meni treenaamiseen, syömiseen, heräämiseen, siivoamiseen, elämiseen, hengittämiseen - ihan kaikkeen mitä tähän elämään kuuluu. Mua ei vain huvittanut enää mikään, paha olo valtas mut ja ne vanhat ajatukset sh-ajoilta. "Läski tekisit edes jotain, yrittäisit edes vähän.." Nyt on vain pakko löytää edes pieni motivaatio että pysyn pinnalla, että jaksan tehdä asioita, jaksan pitää tätä taloa pystyssä ja tärkeimpänä myöskin jaksan pitää itseni pystyssä. Kuten BC jo aikaisemmin tällä viikolla sanoi, että en saa luovuttaa nyt, minä en vain saa enää luovuttaa, en saa antaa periksi jos tulee vaikeaa, mun on pakko taistella.
'Cause sometimes you just feel tired,
feel weak, and when you feel weak, you feel like you wanna just give up.
but you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that shit out of you and get that motivation to not give up
and not be a quitter, no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse.
feel weak, and when you feel weak, you feel like you wanna just give up
but you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that shit out of you
and get that motivation to not give up
and not be a quitter,
no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse.
Poistin tänään taas Facebookin. Ennen olin liiankin koukussa kyseiseen sivustoon, nyt se vain ahdistaa. Ahdistaa olla siellä muiden tuijotettavana koska en myöskään ikinä sinne kirjottele mitään. En ole ikinä halunnut olla esillä tai tahtonut huomiota muilta, olen mieluiten se joka on hiljaa omassa nurkassaan ja katsoo muita, en halua että minua katsotaan, en halua olla muiden silmäteränä, en halua että muut tuijottavat, en halua olla muiden edessä esillä, tuo kaikki on ahdistavaa.
Kävin tänään tunnin kävelylenkillä, mun oli pakko saada ajatuksia muualle. Musiikki ja kauniit maisemat on paras tapa saada lepopäivinä ajatukset muualle, rauhallinen tahti ilman mitään rehkimisiä. Tänään kävellessä mietin että mun on pakko ryhdistäytyä, mun on pakko löytää se motivaatio takaisin että saan elämäni takaisin raiteilleen. Kesä ja alku syksy meni liian hyvin, mulla oli hyvä olo ja kaikki kulki mutta sitten tapahtui jotain, motivaatio tippui kaikkeen ja romahdin. Motivaatio meni treenaamiseen, syömiseen, heräämiseen, siivoamiseen, elämiseen, hengittämiseen - ihan kaikkeen mitä tähän elämään kuuluu. Mua ei vain huvittanut enää mikään, paha olo valtas mut ja ne vanhat ajatukset sh-ajoilta. "Läski tekisit edes jotain, yrittäisit edes vähän.." Nyt on vain pakko löytää edes pieni motivaatio että pysyn pinnalla, että jaksan tehdä asioita, jaksan pitää tätä taloa pystyssä ja tärkeimpänä myöskin jaksan pitää itseni pystyssä. Kuten BC jo aikaisemmin tällä viikolla sanoi, että en saa luovuttaa nyt, minä en vain saa enää luovuttaa, en saa antaa periksi jos tulee vaikeaa, mun on pakko taistella.
'Cause sometimes you just feel tired,
feel weak, and when you feel weak, you feel like you wanna just give up.
but you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that shit out of you and get that motivation to not give up
and not be a quitter, no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse.
feel weak, and when you feel weak, you feel like you wanna just give up
but you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that shit out of you
and get that motivation to not give up
and not be a quitter,
no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse.
Poistin tänään taas Facebookin. Ennen olin liiankin koukussa kyseiseen sivustoon, nyt se vain ahdistaa. Ahdistaa olla siellä muiden tuijotettavana koska en myöskään ikinä sinne kirjottele mitään. En ole ikinä halunnut olla esillä tai tahtonut huomiota muilta, olen mieluiten se joka on hiljaa omassa nurkassaan ja katsoo muita, en halua että minua katsotaan, en halua olla muiden silmäteränä, en halua että muut tuijottavat, en halua olla muiden edessä esillä, tuo kaikki on ahdistavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti