Empty promises will wear

Kävelin salille tarkoituksena mennä sh'bamiin. Ennen tuntia menin salin puolelle venyttämään pohjetta josko se auttaisi tuohon kipuun. Vasen akilesjänne tuli kipeäksi jo painelusta ja venyttäessä tuntui että se on jumissa, silti kaikesta huolimatta päätin mennä tunnille.. Sain äsken viestin BC:ltä; "Sinä oot taas ollu shbamissa.. Menet huonoon kuntoon jos nilkutat tunneille ja tunneilta pois ja käyt kymmeniä tunteja viikossa.." Vastasin etten minä ihan kymmeniä tunteja viikossa käy jonka jälkeen vilkaisin treenikalenteriani, laskin tunnit ja kaikista pahinta tässä oli se, että BC oli aivan oikeassa - jokaiselle viikolle tuli tunteja kymmenen tai enemmän. On totta, että joidenkin tuntien jälkeen nilkutan kun lähden sieltä, akilesjänteet on vaan niin kipeät ja tiedän, että pitäisi levätä.
BC yritti jo alkusyksystä saada minua jonkinlaiseen liikuntakieltoon tai edes vähentämään liikuntaa, sama meno on jatkunut koko syksyn ja luulen, että se vaati tämän että herään siitä kuplasta missä olin ja ehkä olen edelleen. En halua olla samanlainen ihminen 28 vuoden päästä kun se, jonka luulen sanoneen BC:lle siitä että olin sh'bamissa, en halua 28 vuoden päästä sellaista elämää, että olen joka aamu ja ilta salilla koska muuta elämää ympärillä vaan yksinkertaisesti ei ole.
Mun on aukastava silmät, katsottava terveen ihmisen linssien läpi, ei sen liikuntariippuvaisen. Mun on pakko levätä, käydä lääkärissä tuon jalan kanssa ja huolehtia itsestäni, mun on pakko ottaa järki käteen kaiken kanssa ja alkaa olemaan kuten kaikki muutkin. Helppohan se on sanoa ja tänne kirjoittaa että mun on pakko, toinen asia onkin se, että toteutanko minä sen kaiken kuten pitääkin, BC:n sanoin "Nyt tekoihin ja puheet veks.."