tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa, alko tuntuu että hautaaki samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan, vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Istuin pariisin taksis mietin et mä haluisin kuolla,
ajoin hautausamaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla.
Tottunu olee vahvin aina kaikist, tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista,
en halunnu herää, oli hetki kun en mistään mitään tajunnu enää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti