Eilen sain enemmän aikaiseksi kun varmaan koko viime kuukautena yhteensä = siivosin kämppäni siihen kuntoon että taas viihdyn täällä. Lisäksi kävin aiemmin tällä viikolla kaupassa ostamassa kaapin täyteen ruokaa, nyt ei ole mitään syytä ostaa valmisruokia enää, ei ole mitään syytä palata vanhaan. Eilen tuntui siltä kun olisin ollut hetken siinä elämässä mikä oli ennen tätä armotonta ryyppäämistä. Siinä elämässä missä tein itse ruokani ja treenasin paljon. Voin sanoa ikävöimäni sitä, silloin tiesin voivani ainakin paremmin kun nyt.
Viikko raittiina liian kauan kestäneen putken jälkeen. En ole kuitenkaan juonut päivittäin, silti useamman kerran viikossa. Alkuviikolla ajatukset oli lähinnä siinä että haluan jo euroille, haluan euroille.. Eilen suunniteltiin ryyppyreissua, ihan vain siksi koska vitutti. Katsoin kalenteria ja mietin treenejäni, haluan välissä treenatakkin enkä halua krapulan haittaavan niitä, jos jotain tiedän niin sen etten enää ikinä treenaa krapulassa, en enää ikinä. Kauris sanoi keskiviikkona etten pysty olemaan viikkoa juomatta, mutta kyllä minä pystyn, se ei ole ongelma.
Tällä hetkellä haluan vain selviytyä jotenkin näistä viimeisistä viikoista, haluan pysyä hengissä ja jotenkin voimissani, en halua menettää kaikkea saatika niitä viimeisiä järjen rippeitä joita minulla on jäljellä, haluan pysyä mukana tässä. Olen niin voimaton koko ajan, tiedän sen pääsääntöisesti johtuvan töistä ja liian aikaisista herätyksistä. Ennen sain aina herätä 09.30, nyt on hankalaa herätä 4.00-5.00 välissä. Tänään en mennyt töihin koska halusin nukkua.
Ainiin, unohdin mainita. Kerroin Kauriille kaiken mun menneisyydestä, tai melkein kaiken. Kerroin masennuksesta, viiltelystä, syömishäiriöstä, hallusinaatioista, itsemurhayrityksistä ja kaikesta. Kauris otti sen aika hyvin ja olen nyt iloinen siitä että sain sen kaiken kerrottua, mulla on ollut monta vuotta mielessä mutten ole siltikään uskaltanut. Kauris sanoi "muistan kun sulla oli arpia, piti sillon kysyä mistä ne on mutta en olis ikinä uskonut että ne on tullut viiltelystä?!" Ehkä se ymmärtää mua nyt vähän paremmin.
Viikko raittiina liian kauan kestäneen putken jälkeen. En ole kuitenkaan juonut päivittäin, silti useamman kerran viikossa. Alkuviikolla ajatukset oli lähinnä siinä että haluan jo euroille, haluan euroille.. Eilen suunniteltiin ryyppyreissua, ihan vain siksi koska vitutti. Katsoin kalenteria ja mietin treenejäni, haluan välissä treenatakkin enkä halua krapulan haittaavan niitä, jos jotain tiedän niin sen etten enää ikinä treenaa krapulassa, en enää ikinä. Kauris sanoi keskiviikkona etten pysty olemaan viikkoa juomatta, mutta kyllä minä pystyn, se ei ole ongelma.
Tällä hetkellä haluan vain selviytyä jotenkin näistä viimeisistä viikoista, haluan pysyä hengissä ja jotenkin voimissani, en halua menettää kaikkea saatika niitä viimeisiä järjen rippeitä joita minulla on jäljellä, haluan pysyä mukana tässä. Olen niin voimaton koko ajan, tiedän sen pääsääntöisesti johtuvan töistä ja liian aikaisista herätyksistä. Ennen sain aina herätä 09.30, nyt on hankalaa herätä 4.00-5.00 välissä. Tänään en mennyt töihin koska halusin nukkua.
Ainiin, unohdin mainita. Kerroin Kauriille kaiken mun menneisyydestä, tai melkein kaiken. Kerroin masennuksesta, viiltelystä, syömishäiriöstä, hallusinaatioista, itsemurhayrityksistä ja kaikesta. Kauris otti sen aika hyvin ja olen nyt iloinen siitä että sain sen kaiken kerrottua, mulla on ollut monta vuotta mielessä mutten ole siltikään uskaltanut. Kauris sanoi "muistan kun sulla oli arpia, piti sillon kysyä mistä ne on mutta en olis ikinä uskonut että ne on tullut viiltelystä?!" Ehkä se ymmärtää mua nyt vähän paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti