Haluan pois, mulla ei ole mitään syytä jäädä tänne, ei yhtään mitään..
this life ain't worth living
tiistai 8. huhtikuuta 2014
See the scars tattooed on our face
Haluan pois, mulla ei ole mitään syytä jäädä tänne, ei yhtään mitään..
Kaikki kaatuu päälle juuri samana päivänä, juuri sinä päivänä kun päätän että yritän unohtaa ihanuuden. Tiedän monen ihmettelevän päätöstäni täällä sekä oikeassa elämässä, tiedän myös sen etten välttämättä pysty siihen. Ei ihmisiä voi vain unohtaa. Tiedän että jos ihanuus ottaa minuun yhteyttä tai jos näen sen jossain niin olen sulaa vahaa sen edessä. Asiat on kuitenkin vain liian monimutkaisia, liian monimutkaisia minun päähäni.
Haluan nyt vain pistää pääni pantiksi ja lähtä menemään. Kaikki menee niin päin persettä etten enää pysty selviämään tästä, kukaan ei tiedä totuutta, en kohta itsekkään. Tuntuu kun kaikki olisi kaikille sekä itselleni helpompaa jos lähtisin ja sulkisin silmät ikuisesti. Kenenkään ei tarvitsisi olla huolissani minusta, kenenkään ei tarvitse kestää minua. Olen tulossa hulluksi enkä kohta enää kestä itseäni selvinpäin. Asenne "jos menee perselleen niin kustaan sitten kunnolla" alkaa kostautua minulle.
En pysty nyt ajattelemaan yhtään järkevästi. Tuntuu että on helpointa vaan katkaista yhteys kaikkeen, en haluaisi menettää ihanuutta, minusta vaan tuntuu että on parempi näin. Ainoa asia mistä tykkään itsessäni tällä hetkellä on huulikoru, se oli ehkä maailman paras ostos. Ainiin, unohdin kertoa että lääkäri soitti tänään; "haluan sinut lisätutkimuksiin" oh shit, se oli se minkä juuri nyt halusin kuulla. En jaksa enää tutkimuksia koska olen vain raunio, sisälläni ei ole yhtään mitään elävää. Kaikki mihin kosken murtuu kuitenkin..
Haluan nyt vain pistää pääni pantiksi ja lähtä menemään. Kaikki menee niin päin persettä etten enää pysty selviämään tästä, kukaan ei tiedä totuutta, en kohta itsekkään. Tuntuu kun kaikki olisi kaikille sekä itselleni helpompaa jos lähtisin ja sulkisin silmät ikuisesti. Kenenkään ei tarvitsisi olla huolissani minusta, kenenkään ei tarvitse kestää minua. Olen tulossa hulluksi enkä kohta enää kestä itseäni selvinpäin. Asenne "jos menee perselleen niin kustaan sitten kunnolla" alkaa kostautua minulle.
En pysty nyt ajattelemaan yhtään järkevästi. Tuntuu että on helpointa vaan katkaista yhteys kaikkeen, en haluaisi menettää ihanuutta, minusta vaan tuntuu että on parempi näin. Ainoa asia mistä tykkään itsessäni tällä hetkellä on huulikoru, se oli ehkä maailman paras ostos. Ainiin, unohdin kertoa että lääkäri soitti tänään; "haluan sinut lisätutkimuksiin" oh shit, se oli se minkä juuri nyt halusin kuulla. En jaksa enää tutkimuksia koska olen vain raunio, sisälläni ei ole yhtään mitään elävää. Kaikki mihin kosken murtuu kuitenkin..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti