"Maybe life isn't for everyone"

En ole kirjoittanut melkeen kahteen viikkoon, ehkä olisi jo aika kuulumisille. Näiden kahden viikon aikana mieliala on vaihtunut taas maasta taivaaseen sekunnissa, en aina edes meinaa itsekkään pysyä perässä. Olen juonut ja juhlinut kun on halunnut muuta ajateltavaa, myöskin keskellä viikkoa ja vähän viikonloppuna. Ruokavaliokin on ollut ihan retuperällä ja viime viikolla kävin vain tiistaina salilla, en muista olisinko vuoteen liikkunut nuin vähän viikolla. BC kysyi torstaina olenko liikuntakiellossa tutkimuksen ajaksi, sanoin ettei minua ole sellaiseen määrätty enkä ole edes ajatellut että minut voitaisiin määrätä liikuntakieltoon, kun kuitenkin totuus on etten oikeasti edes pysty reenaamaan. En halua kuitenkaan ajatella koko asiaa.
Ihanuus on pyörinyt mielessä ja muutama baarireissu on tullut tehtyä siinä toivossa että voisin pitää hauskaa ja unohtaa sen, sekin on kuitenkin epäonnistunut. Onhan se monta kertaa tullut huomattua ettei juominen auta, ei välttämättä edes hetkeksi.


Olen aivan liikaa miettinyt sitä että mitä helvettiä teen täällä. En kestä sitä painetta mikä tulee koulusta, en tällä hetkellä kestä ylimäärästä painetta mistään. Ärsyttää ajatus siitä että en pysty treenaamaan, haluan vain juoda ja pitää hauskaa että unohtaisin senkin. Aamulla herään töihin ja päivät istun koulussa, sen jälkeen olen niin väsynyt etten yksinkertaisesti jaksa mitään. Voisin vain nukkua ja nukkua vähän lisää. Haluan jo lomaa, kukapa ei haluaisi? Olen jo luvannut itselleni että loman aikana laitan itseäni kuntoon että jaksan vielä abivuoden, se on vain pakko jaksaa. En minä enää tässä vaiheessa voi luovuttaa.