Aurinko on juuri laskemassa, olen vielä ajelemassa yksin lempi aurinkolasit päässäni, kajareista soi täysillä kunnarit, en vain tiedä parempaa. Se hetki oli täydellistä. Myöskin labret jonka kävin eilen laittamassa, olen pitkään rakastanut huulikoruja, en vielä voi uskoa että se on nyt vasemmassa alahuulessa, rakkautta. Olen elänyt monta viikkoa sumun peitossa, tällä viikolla olen yrittänyt pikku hiljaa saada asiani kuntoon, olen aloittanut pienillä asoioilla jotka veisivät vähän lähemmäs parempaa oloa. Nyt voin sanoa että olen onnistunut vaikka vieläkin on tehtävää mutta menen oman vointini mukaan. Nyt voin ainakin hymyillä jo peiliin kun muutama viikko sitten en voinut edes katsoa itseäni peilistä.
Tiistaina baari-ilta päätyi siihen että en herännyt aamulla kotoa ja mikä parasta - en edes ihanuuden luota vaan jonkun aivan tuntemattoman jätkän luota. Aamulla herättyäni ahdistus oli katossa ja lähdin sieltä kämpästä vähin äänin äkkiä kotiin. Helmi kertoi että se jätkä oli kyylännyt mua koko illan ajan, huomasinhan minä sen aina välissä mutta en tiennyt että se on kyylännyt koko illan. Onneksi kyseisestä ihmisestä ei ole kuulunut mitään, tein ehkä harvinaisen selväksi että ei kiitos.
Tiistaina baari-ilta päätyi siihen että en herännyt aamulla kotoa ja mikä parasta - en edes ihanuuden luota vaan jonkun aivan tuntemattoman jätkän luota. Aamulla herättyäni ahdistus oli katossa ja lähdin sieltä kämpästä vähin äänin äkkiä kotiin. Helmi kertoi että se jätkä oli kyylännyt mua koko illan ajan, huomasinhan minä sen aina välissä mutta en tiennyt että se on kyylännyt koko illan. Onneksi kyseisestä ihmisestä ei ole kuulunut mitään, tein ehkä harvinaisen selväksi että ei kiitos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti