Mieli vaihtuu koko ajan, välillä on hyvä fiilis kaikesta, kaikki on ihanaa ja olen tyytyväinen. Hetken päästä kaikki romahtaa niskaan, näen itseni kahtena, olen iso, liian iso. Ne vanhat ajatukset kalvaa vieläkin mieltä, miten niistä ikinä pääsee eroon. Olen miettinyt paljon sitä olisiko kaikki paremmin jos en söisi. Välillä mietin myös sitä, olisinko enää täällä jos en olisi ikinä alkanut syömään. Niistä asioista mitä olen joskus BC:n kanssa jutellut niin tuntuu, että olen valinnut oikean reitin ja välillä tajuan ettei minun pitäisi näitä asioita yksin miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti