Nobody sees, nobody knows

Huono ihminen. Minä olen. Eilen kun olin katsomassa vanhojen tansseja näin mielessäni parini ilmeen kun ilmoitin hänelle syksyllä etten tanssikkaan vanhoja. Pyöri mielessä myös kaikkien muidenkin ilmeet, kaikki ne kysymykset ja minun kootut selitykset. Katsoin kun parini tanssi ja mietin, että olisin nyt tuossa. Miltähän minä näyttäisin? Millainen mekko minulla olisi? Olisinko onnellinen?
BC:n eilisistä viesteistä oikein huokui läpi se, että olen huono ja ilkeä ihminen. Jossain sisimmässäni tiedän että ei se niin ajattele mutta silti, ainahan voi muuttaa mielipidettään. Kaiken päälle yötöiden jälkeen serkkuni haukkuu minut. Anteeksi, eihän se ollut kun ensimmäinen työpäiväni, luulin ettei minun tarvitsisi vielä osata ja tietää kaikkea, luulin että oma parhaani kelpaa. Olin väärässä, taas.


7h työpäivän jälkeen nukuin neljä tuntia, heräsin ja lähtin BC:n spinuun. En ole ikinä sanonut näin varsinkaan BC:n tunneista, se nainen on uskomaton mutta sanon tämän nyt silti, minun ei olisi pitänyt. Pyöräilyn jälkeen join gainomaxin, kävin suihkussa ja yritin saada unta. Itkin tunnin miettien tätä päivää ja eilistä, sitten nukahdin. BC laittoi illalla viestiä Facebookiin, kysyi onko minulla paha olo, olin kuulemma näyttänyt siltä tänään. Juuri nyt kun en haluaisi puhua koko ihmiselle, miksi en vain osaa pysyä hiljaa.