The demons are back and are stronger than ever,
they are looking for a fight, looking to win.
And this time i might let them.
Toissapäivänä viilsin. Tänään laitoin hameen päälleni ensimmäisen kerran sitten ala-asteen. En käy enää töissä. Mietin ammattiauttajaa uudelleen ensimmäisen kerran sitten viime kevään ja tällä hetkellä masentaa aivan vitusti. Vähän väliä annan Tonille sellaisen käsityksen että haluaisin erota vaikka en halua todellakaan. Tällä hetkellä olen ehkä paskin ihminen mitä maa päällään kantaa ja mietin kuinka paljon kaikki muuttuu yhdessä hetkessä.
En tiedä mitä pitäisi sanoa. Päässä pyörii vain yksi ajatus; paska minä. Istun yksin, hiljaa ja kuuntelen Marilyn Mansonia. Palelen mutten siltikään jaksa tehdä paskaakaan asian eteen. Muutto siirtyi maanantaiksi. Vihaan itseäni aivan liikaa, olen liian pettynyt itseeni tällä hetkellä. Tänään on kuultu kuinka ei saisi olla itselleen liian ankara eikä asettaa liian kovia tavotteita. Silti satutan itseäni kun en onnistu. Se on minun tapa rangaista itseäni että olen ollut huono. Siitä täytyy kärsiä. Minä ansaitsen kärsiä. Silti haluaisin elää niinkun muutkin, elää elämää rennosti ilman paineita ja halua viiltää joka ikinen kohta ihosta riekaleiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti