vihaan mun heikkoutta, vihaan aivan kaikkea.
Vihaan tätä yksinäisyyttä, vihaan sitä tunnetta ettei mulla ole ketään.
Vihaan sitä minkä näköinen olen,
vihaan sitä kun en osaa puhua, en kellekkään.
Vihaan mun ajatuksia ja sitä etten saa viiltää jos haluan.
Vihaan niin paljon tätä kaikkea, tätä koko mun elämää.
Todellisuudessa mä olen ihan helvetin yksinäinen,
välillä pelkään aivan helvetisti koska tuntuu että mun ainoa kaveri löytyy mun laatikosta eikä sekään tee muuta kuin satuta mua.
Haluaisin että edes joku saisi tietää etten ole kondiksessa mutta koska ei, en pysty avaamaan suutani.
Olen viallinen,
pelkkä häiriö, aina ollut.
Vihaan liikaa, itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti