Anteeksi

Sä et sitä huomaa,
et kai tahdokaan.

Koulu alkoi. Ehkä olen hieman innoissani. Ehkä. Vielä. En vain jaksaisi pukea ylleni sitä tekohymyä. Kuukauden päästä kirjotukset, en jaksa stressata, yritän nyt ensimmäiseksi päästä sinne asti. Pikainen muutto on torstaina tai perjantaina, luulen että perjantaina. Olen vain pakkaillut sokeana, mitä enemmän pakkaan niin sitä enemmän mulla pyörii vuoden takaiset muistot mielessä, ne muistot kun muutin tänne. Nyt myös alan ymmärtämään miksi rakastan omaa huonettani aivan liikaa, muuten tämä kämppä on syvältä perseestä että ehkä ihan hyvä että pääsen pois. Hyvällä tuurilla maaliskuussa on taas uus muutto, voi kun olisin jo siellä..

Välillä tuntuu turhauttavalta edes yrittää selvitä yhdestä päivästä kun en näe tulevaisuuttani missään. Tuntuu kun rämpisin yksin suossa ja lopulta hukun sinne. Tuntuu kun en pääsisi yhtään eteenpäin. Vieläkin taistelen vastaan tätä kaikkea yksin. Ainoa mitä olen saavuttanut näiden kolmen vuoden aikana; olen saanut mun painon nousemaan oksettaviin lukemiin. Mihin katosi se enkelin keho joka tuntui paljon raskaammalta kuin tämä nykyinen. 20 vitun kiloa.


Välillä mietin, mietin liiankin usein olinko ennen onnellisempi, kun syömishäiriö määräsi elämäni jokaisen liikkeen ja pienet vihreät miehet hyppivät edessäni, se jokapäiväinen sirkus. Oliko se edes hauska. Silloin mua ainakin pelotti ja ihan vitusti.

Silloin pelkäsin niitä vihreitä pikkumiehiä, kuolemaa, pelkäsin anoreksiaa ja sitä etten voinut hallita omaa elämääni, katsoin vain elämääni sivusta kun joku muu eli sitä ja vei tieni suoraan helvettiin. Pelkäsin siis koko elämääni lyhyesti sanottuna. Nykyään suurin pelkoni on romahtaminen niin alas että terä on ainoa keino paeta, pelkään omaa tulevaisuuttani ja sitä etten näe itseäni missään. Pelkään sitä että jään ihan yksin, siihen ei enää paljoa tarvita. Kysymykseen oliko ennen kaikki paremmin en ikinä tule saamaan vastausta koska en ikinä tule olemaan tyytyväinen itseeni. Olen paska kaikessa, silti aina vain yritän..

Piti vielä tänään pakata, ehkä menen nukkumaan etten tee mitään mitä kadun huomenna..

Silti rakastan sua enemmän kuin ennen.