perjantai 22. elokuuta 2014

Itken yksin, eikä kukaan kuule.
Kaksi päivää päivystyksessä sai mut aivan loppuun,
tuntuu etten saa elämästä enää kiinni.

En ansaitse tätä, en ansaitse ketään kuka on mun ympärillä,
ansaitsen paskan yksinäisyyden, sen helvetin.

Mulla on vain yksi toive; mä haluan pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti