perjantai 22. elokuuta 2014
Itken yksin, eikä kukaan kuule.
Kaksi päivää päivystyksessä sai mut aivan loppuun,
tuntuu etten saa elämästä enää kiinni.
En ansaitse tätä, en ansaitse ketään kuka on mun ympärillä,
ansaitsen paskan yksinäisyyden, sen helvetin.
Mulla on vain yksi toive; mä haluan pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti