keskiviikko 6. marraskuuta 2013

I'm actually weirder than you think

Maanantaina sain taas nauraa vatsalihakset kipeäksi, kävin myöskin treenaamassa vaikka jalat olivatkin kipeät. Eilen join liian monta kuppia teetä ettei nälkä yllättänyt missään vaiheessa, menin liian aikaisin nukkumaan ja tänään heräsin ennen herätystä. Saan vielä hetken löhöillä eikä minulla ole kiirettä mihinkään.

I don't know the first time I felt unbeautiful
   the day I chose not to eat
   what I do know is how I've changed my life forever

Mun olisi pitänyt käydä kaupassa ennen koulua ostamassa jotain välipalaa ettei tarvi olla nälkäisenä, ensimmäisenä mikä tuli mieleen että enhän minä välipalaa tarvitsekkaan, voin juoda teetä ettei nälkä yllätä...kuulostaako tutulta? Kyllä kuulostaa. Ainoa asia millä voin selittää teen juomisen on se, että rakastan sitä yli kaiken tai että minulla on kylmä. Vaikka todellisuudessa mun päässä vain pyörii aivan toiset asiat; vähemmän kaloreita, enhän minä ruokaa tarvitse. Vanhat ajatukset jotka ponnistavat aina pinnalle kun mahdollista, vanhat jutut jotka yrittävät tappaa mun mieleni lopullisesti.

I'm friends with the monster that's under my bed
   get along with the voices inside of my head
   you're trying to save me, stop holding your breath
   and you think I'm crazy

Olen pyöritellyt mielessäni asiaa että joku tekisi minulle ruoka-ja treeniohjelman. Välillä mietin että enhän minä sitäkään tarvitse, osaan syödä ja treenata salilla oikeilla tekniikoilla, tiedän millä liikkeillä saa tuntumaa minnekkin. Silti kuitenkin tiedän tarvitsevani sitä ja ajattelinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pohtia asiaa enemmän. Äiti ehdotti minulle jotakin hänen tuttavaansa, minä tosin ensimmäisenä mietin BC:tä ja ajattelinkin ehkä tänään kysyä asiaa häneltä. Haluan jonkun jonka kanssa tiedän tulevani toimeen enkä ole maailman sosiaalisin tai rohkein ihminen kun kyse on tuntemattomista. BC:n kohdalla tiedän myös sen, että saan sanotuksi ääneen kokonaisen lauseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti