Don't leave me alone with me
see, I'm afraid, of the darkness
and my demons, and the voices
saying nothing's gonna be OK
Sunnuntaina halusin taas viiltää, ensimmäistä kertaa koko kesänä. Puristin vain käsiäni päätä vasten ja annoin kyynelten valua, nyt voin sanoa etten tehnyt itselleni mitään vaikka kaikki maan ja taivaan väliltä kävi mielessä ja olen ylpeä siitä. Käsi on edelleen paketissa ja kyllä, kipu on sietämätöntä. BC:n mukaan enää hieronta ja kylmähoito ei enää auta, tuohon pitäisi vielä lisätä sähköhoito, samalla se jo uhkaili jännetuppitulehduksilla ja saikulla joka sai mun yöunet katoamaan kun vain mietin sitä, mitä BC päivällä sanoi.
Hermostun, olen malttamaton ja epätoivoinen tuon käden suhteen. Kaikki muut uskovat sen suhteen paitsi minä, minä en enää jaksa uskoa että tuota kättä saadaan ikinä kuntoon. Juuri eilen itkin silmäni päästä ja mietin, etten edes muista miltä tuntuu kun tuo käsi on kunnossa, kun voi kirjoittaa, treenata normaalisti, pitää jotain painavempaa kunnolla kädessä, nyt kun hyvällä tuurilla puhelin pysyy kädessä ja silloinkin joudun puristamaan kunnolla. En ole pitkään aikaan ollut näin negatiivinen asioiden suhteen, olen oppinut ajattelemaan positiivisesti mutta juuri nyt en saa mitään positiivista ulos.
Don't bury me
don't let me down
don't say it's over
cause that would send me under
underneath the ground
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti