Astun ovesta sisään, ensimmäisenä näen ihmisjoukon, kaikki nauraa, juo, pitää hauskaa. Ahdistus iskee heti ovella, en kestä, en minuuttiakaan. Mun kurkkua polttaa, haluan pois. Liikaa ihmisiä ympärillä, liian paljon ääniä, liian monta silmää, liikaa ahdistusta, haluan pois, juosta pois. Yritän hymistellä, pitää juttua yllä, olla iloinen, yritän näyttää siltä että minua kiinnostaa, yritän näyttää siltä että viihdyn vaikka mun sisällä iskee paniikki, joka ikinen minuutti, joka ikinen sekunti mun sydän lyö vaan kovempaa.
Edes festareilla mulla ei tuu tätä fiilistä, siellä mua ei ahdista näin paljon. Painelen vuorotellen molempia käsivarsia, kipua, haluankomä sitä todella? Oikea käsivarsi on niin jumissa että pienikin liike sormissa sattuu, painelu, se sattuu ihan helvetisti. En vain enää välitä. Mun sydän lyö vaan kovempaa ja kovempaa, en kestä, en halua antaa paniikille valtaa, haluaisin vain päästä johonkin yksin, kärsiä yksin, tehdä kaiken yksin, en halua nähdä muita, en nyt. Haluan vain pois.
Help, I have done it again
I have been here many times before
hurt myself again today
and, the worst part is there's no-one else to blame
I have lost myself again
lost myself and I am nowhere to be found,
I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe
Niin vanha biisi, silti kun kuulen tämän se saa mulle kylmät väreet, itken,
laulan mukana, itken vähän lisää ja mietin, olenkomä edelleenkin se sama,
haluanko todella pois?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti