En tiedä onko tämä aihe muille tuttua mutta aina kun juttelen yhdelle ihmiselle niin mulla tekee mieli kertoa tästä helvetistä. Aina kun tutustun uuteen ihmiseen johon voin luottaa ja tiedän että se ymmärtäisi minua niin haluaisin kertoa tästä kaikesta. Ehkä se helpottaisi, saan kerrottua sen kaikista kipeimmän asian ja mikä parasta, kyseinen henkilö kuulee sen suoraan minulta. Kuitenkin aina siinä on joko tuhat muuta ympärillä tai sitten en vain tiedä, miten aloittaa. Ahdistaa kun se luulee, että olen elämää täynnä oleva nuori nainen vaikka sisältä kaikki on rikki, tiedän että se on nähnyt mun arvet jalassa josta ei voi erehtyä, mistä ne on lähtöisin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti