Olen pahoillani etten ole kirjottanut, tällä viikolla olen vaan ollut menossa mutta en koskaan tulossa mistään. Olin tiistain ja keskiviikon Helsingissä, tiistaina oli Pinkin konsertti ja vihdoin ja viimein mun unelma toteutui. Kuusi vuotta se nainen on ollut melkein kuin minun uskonto. Ensimmäinen lukiovuosi loppui eilen, pieni helpotus.. Kohta alkaakin se helvetillinen kakkosvuosi josta kuitenkin aion selvitä hengissä. Huomenna alkaa kesätyöt, ahdistaa. Taas uusia ihmisiä, kaikki on aivan uutta. En tiedä yhtään mitä minun pitää tehdä, minun pitää vain mennä muiden mukana ja tehdä mitä käsketään, sitä samaa kuusi tuntia. Kaikki uusi ahdistaa, mitähän ne ajattelee musta? Ehkä olen vain ikuinen pelkuri..
Enää kaksi hassua viikkoa niin jään loppu kesäksi yksin, aion silti pitää pään pystyssä ja jatkaa samalla lailla, kuten tähänkin asti. En anna demonejen vallata taas päätäni, viime kesä meni ihan höpöksi heti kun jäin yksin, samoin sitä edellinen.. Nyt en aio antaa periksi, mun on pakko opetella, kahdeksan hassua viikkoa niin muutan omaan kämppään joten mä en voi romahtaa. Olen ikionnellinen että koirat jää tänne kanssani kesäksi, edes joku syy ulkoilla, ehkä en eristäydy niin pahasti..
lähen kaksseiskan niinku Winehouse,
eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus,
enkä purkaa näit ikin enää kellekkään,
vaik mun on melkein mahdoton hengittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti