Ensimmäinen työpäivä oli mukava, taas huomasin että jännitin aivan turhaan.. Tänään on muutenkin ollut hyvä päivä, kiitos BC:lle, se pelasti iltani taas. Kävin kahdella BC:n tunnilla salilla johon vaihdan ja tuntui, että viimeisimmästä BC:n tunnista olisi ikuisuus vaikka se olikin viime torstaina. Musta vihdoin tuntuu että tää elämä on menossa parempaan päin, vihdoin näen taas sen valon tunnelin päässä. Mulla on kohta se elämä, josta olen unelmoinut, mulla on ympärillä vain ne ihmiset ketä tarvitsen ja pääsin lopullisesti eroon esimerkiksi Sinilinnusta. Mietin tänään bussissa pitkään Sinilintua ja huomasin, ettei minulla ole edes sitä enää ikävä ja jos se joskus erehtyy soittamaan minulle niin teen selväksi, että se erehdys ei enää toistu. En kaipaa elämääni enää ihmistä, johon saa aina pettyä ja joka vetää mut aina syvemmälle siihen paskaan josta yritän kaikin voimin päästä pois. Nyt menen suihkuun ja nukkumaan, tämän oli tämmöinen pikapostaus koska haluan pitää tämänkin blogin elävien kirjoissa ja myös itseni..
oon elossa, mut haluun juosta karkuun
mun sielua, vaik mä kunnioitan omaani
katon omil silmil enkä raamatun tai koraanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti