Katsoin videon missä kuulin Sinilinnun nauravan. Mulla tuli mieleen se kun viimeksi nähtiin, se viimeinen halaus ennen kuin hyppäsin bussiin. Jos olisin silloin tiennyt etten tule näkemään sitä enää koskaan olisin antanut sen bussin mennä ohi vaikka se olikin illan viimeinen. En ole myöntänyt sitä edes hiljaa itselleni, että minulla on ikävä tuota ihmistä, olen yrittänyt vain puskea sen takaisin nurkkaan ja pois mielestä. Olen ollut koko ajan menossa ja koko ajan on ollut joku rauta kuumana etten muistaisi koko ihmistä, olen yrittänyt unohtaa ja nyt huomaan, että se on ehkä mahdotonta.
Laitoin Sinilinnulle viestin jota tulen katumaan hetken päästä. Mun on vain pakko jatkaa eteenpäin ja rakennettava oma elämä ilman Sinilintua. En usko että koskaan saadaan nämä asiat selviksi ja vaikka joskus saataisiinkiin niin sen aika ei ole tässä ja nyt, haluan keskittyä niihin jotka oikeasti välittävät myös minusta, en halua olla enää kenenkään heittonukke ja myös Sinilintu tulee huomaamaan sen, että minun varpaille ei astuta eikä minua ole tehty leluksi. Ehkä tämä tästä, kun saan päähäni taas järkeä ja pääsen taistelemaan combattiin..
hyvästä pahaksi
sisällä jälki ikuinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti