tiistai 4. kesäkuuta 2013

So many roads to go but only one will lead us home


Tuntuu kun rauha olisi palannut taloon - isä lähti pois kotoa muutamaksi kuukaudeksi. Käyn huomenna liittymässä jäseneksi toiseen saliin, vihdoin. Salin vaihto piti alunperin tapahtua reipas kuukausi eteenpäin mutta tietyistä syistä vaihdan jo huomenna. Tänään mulla on ollut paska päivä, oikeastaan kaikki johtuu siitä miltä näytän. En vain kestä katsoa peilistä itseäni, olen oksettava ja kuvottava. Eilen kävin combatissa salilla jossa oli peilit ryhmäliikuntasaleissa ja en voi edes sanoin kuvailla miltä näytin, oksettavakin on liian lievä ilmaus. Minä luulin että hyväksyin jo itseni kaikkine rasvoineen mutta ei, en ole tehnyt sitä vieläkään. Läski mikä läski. Paino on noussut kolme kiloa ylemmäs, muut yrittää jankuttaa minulle, että se on lihasta, ei läskiä. Tiesin jo silloin, kun alotin kasvattamaan lihasta että paino tulee nousemaan mutta en voi sille ahdistukselle mitään, ehkä kaikkien on käytävä läpi tämä taistelu. En käy enää vaa'aalla, se ei tee mitään muuta kuin pahaa olo, siitä ei ole enää mitään hyötyä.

Ennen ajattelin miten mä eläisin
vielä sadan vuoden päästäkin
miten mun askeleet poluille painuneet
ois täällä vielä silloinkin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti