Eilen bodycombatissa tuntu jo 20 minuutin jälkeen, etten jaksa enää yhtäkään lyöntiä tai potkua, puoli vuotta sitten kävi viimeksi sama homma, kyse oli kuitenkin silloin kunnosta ja siitä että kroppa sai yhtäkkiä aivan erilaista liikuntaa mitä se ei ole saanut aikaisemmin, eilen minulla oli alla vain puolen tunnin spinning, jätin siis puolen tunnin core-osuuden että jaksaisin combatissa paremmin mutta kroppa olikin vähän toista mieltä. Maanantaina combatissa näin BCn kahtena, minua pyörrytti mutta pysyin juuri ja juuri jaloillani ja pystyin viemään tunnin kunnialla loppuun, kaikki tämä johtuu siitä että minulla on uusi vihollinen, ylikunto. Keskiviikkona kyynärvarteen sattui niin vimmatusti, en pystynyt liikuttamaan sormia eikä siinä kädessä ollut ollenkaan voimaa, kyynärvarren lihas oli ylirasittunut ja se oli aivan voimaton. Oli niin turhautunut fiilis, kun en saanut edes jogurttipurkkia auki, en pystynyt kirjottamaan tai aukaisemaan ovea, silloin todella säikähdin ja se avasi mun silmät. En halua pitää lepoa seuraavat puoli vuotta, en halua vain odottaa milloin mun kroppa on tarpeeksi levännyt, en halua että mun elämä kaatuu ylikuntoon, koska liikunta on koko mun elämä.
perjantai 3. toukokuuta 2013
Let me be lighter, tired of being a fighter
Eilen bodycombatissa tuntu jo 20 minuutin jälkeen, etten jaksa enää yhtäkään lyöntiä tai potkua, puoli vuotta sitten kävi viimeksi sama homma, kyse oli kuitenkin silloin kunnosta ja siitä että kroppa sai yhtäkkiä aivan erilaista liikuntaa mitä se ei ole saanut aikaisemmin, eilen minulla oli alla vain puolen tunnin spinning, jätin siis puolen tunnin core-osuuden että jaksaisin combatissa paremmin mutta kroppa olikin vähän toista mieltä. Maanantaina combatissa näin BCn kahtena, minua pyörrytti mutta pysyin juuri ja juuri jaloillani ja pystyin viemään tunnin kunnialla loppuun, kaikki tämä johtuu siitä että minulla on uusi vihollinen, ylikunto. Keskiviikkona kyynärvarteen sattui niin vimmatusti, en pystynyt liikuttamaan sormia eikä siinä kädessä ollut ollenkaan voimaa, kyynärvarren lihas oli ylirasittunut ja se oli aivan voimaton. Oli niin turhautunut fiilis, kun en saanut edes jogurttipurkkia auki, en pystynyt kirjottamaan tai aukaisemaan ovea, silloin todella säikähdin ja se avasi mun silmät. En halua pitää lepoa seuraavat puoli vuotta, en halua vain odottaa milloin mun kroppa on tarpeeksi levännyt, en halua että mun elämä kaatuu ylikuntoon, koska liikunta on koko mun elämä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti