"Olit lähellä tai kaukana, missä ikinä oletkin, elä, sillä joku päivä et herää tähän aamuun enää. Kuolema ei kysy lupaa, kun saapuu. Poismenon hetki vain tulee, enemmin tai myöhemmin jokaiselle meistä."
Mulla on jotenkin tosi paska olo siitä, että olen yrittänyt tappaa itseni, päivä päivältä ymmärrän enemmän miksi mun on oikeesti elettävä, miksi mun on mentävä huonojen aikojen läpi. En enää edes tiedä, mitä mun päässä kävi kun halusin lopettaa elämäni siihen pisteeseen, luulin että olin nähnyt jo tarpeeksi enkä jaksanut enää sitä kipua ja ahdistusta, joka mun sisällä virtasi. En vain yksinkertaisesti voinut käsitellä mun tunteita. Tuntuu niin pahalta ajatella, että jotkut päättää päivänsä itse, pahemmalta tuntuu ajatella että en ole vain harkinnut sitä, olen myös yrittänyt sitä. Sen jälkeen kun B kuoli, tajusin että ihmistä ei ole tehty tappamaan itseään, B kuoli vasten tahtoaan, se olisi halunnut elää mutta se ei koskaan saanut siihen kunnolla tilaisuutta, B'n elämä vietiin käsistä jo kauan ennenkuin B'stä tuli enkeli. Haluan olla joskus niin vahva kun esitän olevani, haluan olla joskus se teräsnainen joka ennen olin, joka ei pienistä vastoinkäymisistä kaadu.
Some people will love you for you,
most will love you for what you can do for them,
and some won't like you at all"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti