Täällä taas mutta miksi? En ole kirjoittanut kuukauteen eikä tätä blogia pitänyt enää koskaan jatkaa. Halusin keskittyä toiseen blogiin, halusin keskittyä treenaamiseen ja halusin keskittyä elämän positiivisiin puoliin. Halusin alkaa elää tällaisena kun olen ja hyväksyä itseni. Kyllä, niin olen myös tehnyt. Olen nauttinut elämästä, nauttinut treenaamisesta yksin ja muiden kanssa, olen ollut välittämästä mitä muut ajattelee kun ne katsovat minua. Olen hyväksynyt itseni tällaisena, en ole päästänyt itseäni ylikuntoon, en ole riutunut nälässä, olen päivä päivältä hiljentänyt anoreksian volyymiä ja vihdoin tuntuu, että pystyn hallitsemaan täysin itseäni. En satuta itseäni enkä riudu enää nälässä vaikkakin tiedän, että sh elää tässä kehossa aina, kyse onkin siitä kuinka sitä pystyy hallitsemaan.
Tämä on kuitenkin päiväkirjani enkä halua toisen blogini puolelle kirjoittaa liian syvällisiä postauksia tai ainakaan tämmöisiä kuin tänne. Tämän kuukauden aikana mulle on monesti tullut ahdistus siitä, etten saa mihinkään purkaa itseäni. Kyllä, voin hyvin kiitos kysymästä, en kuitenkaan niin hyvin kun haluaisin. Joku on vialla enkä tiedä mikä. Mulla on ollut ikävä kirjoittaa juuri niin mitä päässä on, laittaa vain omat ajatukset sanoiksi ja kirjoittaa ne tähän blogiin. Musta tuntuu niin vapauttavalta kirjoittaa joka ajatuksen tähän koska tämä blogi on sitä varten. Voisin kirjoittaa pienen romaanin viimeisestä kuukaudesta, siitä ajasta minkä tämä blogi vietti roskakorissa. Haluan pitää tämän blogin päiväkirjana, kirjoittaa kun siltä tuntuu. Minulla on jo kuitenkin se "pääblogi" ja haluankin, että tämä on ihan fiilispohjanen, kirjoitan kun siltä tuntuu enkä halua kokea ahdistusta siitä etten ole kirjoittanut päivään tai jopa viikkoon. Yritän kuitenkin pitää blogia elossa, on ihana nähdä että te olette jääneet vaikka minä lähdin, olen kuitenkin nyt takaisin enkä ole lähdössä ihan heti pois.
