The 69 eyes - rosary blue ft. Kat Von D
Sixx:A.M. - Lies of the beautiful people, this is gonna hurt, are you with me, smile & skin
P!nk - the king is dead but the gueen is alive
Slash - Gotten & Halo
Apocalyptica - 2010 & broken pieces

So if you see me on the street turn away or walk on by

Luettuani tämän postauksen mun päässä on surrannut ajatuksia aiheesta ja aiheen ohi ja nyt haluaisin jakaa nämä ajatukset teidän kanssa. Minulla on ollut paljon, tarkotan siis todellakin paljon eli suomeksi koko elämäni ajan ongelmia sen kanssa, etten tunne itseäni tärkeäksi. En tunne että kukaan välittää, en tunne että kukaan piittaisi jos hyppäisin lähimmän junan alle. En ole koskaan tuntenut että joku välittäisi ja vähättelen aina itseäni, en tiedä miltä tuntuu kun joku välittää. Vaikka faktahan on se, että jokainen ihminen on jollekkin tärkeä, jollain tapaa. Kukaan ei ole yksin tässä maailmassa ja aina löytyy joku joka välittää. En tunne oloani tärkeämmäksi jos joku sanoo välittävänsä minusta tai muuta sellaista, minulle on aivan sama onko hiljaa, kun teot puhuu kuitenkin puolestaan. Kun kävelen kadulla niin tuntuu, että hukun muiden joukkoon ja kun näen tuttuja niin tuntuu oikeasti hyvälle, kun jotkut moikkaa, tuntuu siltä että joku muistaa minut ja sekin on ollut minulle aika outoa koska tuntuu, etten merkitse mitään ja minut unohdetaan helposti ja pian.
Siitä että olen viimeisen kahdeksan kuukauden aikana edistynyt todella paljon ja saanut uusia ajatuksia itsestä ja jo se, etten vähättele itseäni niin paljon ja uskon enemmän itseeni on ihan uutta ja ihmeellistä. Saan kuitenkin kiittää vain yhtä ihmistä joka on viimeisen kahdeksan kuukauden aikana pitänyt pääni pinnalla ja saanut minulle sen ajatuksen etten ehkä olekkaan niin huono - hän teki tämän kaiken tietämättään, sen ihmisen nimi jääköön mainitsematta mutta viisaimmat ehkä hoksaavat kenestä on kyse, tämä kyseinen henkilö piristää vieläkin minun iltoja ja siitä ihmisestä saan inspiraatiota ja voimaa jatkaa eteenpäin, koska näen siinä ihmisessä minun tulevaisuuden, haluan tehdä juuri samaa hommaa tulevaisuudessa. En kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö esimerkiksi Helmi ole ollut isossa osassa siinä, että olen edistynyt ihan huikeasti, Helmi on mun tukipilari, mun sisko ja jaan sen kanssa kaiken. Kuitenkin aiemmin jo mainitsin, että minuun ei tehoa lauseet "Aurinko paistaa risukasaankin" tai "tunnelin päässä on aina valoa", eikä oikeastaan mikään muukaan kulutettu "tsemppilause", olen saanut niitä kuulla niin paljon Sinilinnulta että ne ei enää meinaa tepsiä. Minulle on jo paljon, että ensimmäistä kertaa elämässäni uskon itseeni päivä päivältä enemmän ja vihdoin tuntuu siltä, että vielä joku päivä pystyn elämään normaalia elämää, ilman ahdistusta kaloreista tai epäterveellisestä ruuasta.

A little girl hiding from the city lights

"Olit lähellä tai kaukana, missä ikinä oletkin, elä, sillä joku päivä et herää tähän aamuun enää. Kuolema ei kysy lupaa, kun saapuu. Poismenon hetki vain tulee, enemmin tai myöhemmin jokaiselle meistä."

Mulla on jotenkin tosi paska olo siitä, että olen yrittänyt tappaa itseni, päivä päivältä ymmärrän enemmän miksi mun on oikeesti elettävä, miksi mun on mentävä huonojen aikojen läpi. En enää edes tiedä, mitä mun päässä kävi kun halusin lopettaa elämäni siihen pisteeseen, luulin että olin nähnyt jo tarpeeksi enkä jaksanut enää sitä kipua ja ahdistusta, joka mun sisällä virtasi. En vain yksinkertaisesti voinut käsitellä mun tunteita. Tuntuu niin pahalta ajatella, että jotkut päättää päivänsä itse, pahemmalta tuntuu ajatella että en ole vain harkinnut sitä, olen myös yrittänyt sitä. Sen jälkeen kun B kuoli, tajusin että ihmistä ei ole tehty tappamaan itseään, B kuoli vasten tahtoaan, se olisi halunnut elää mutta se ei koskaan saanut siihen kunnolla tilaisuutta, B'n elämä vietiin käsistä jo kauan ennenkuin B'stä tuli enkeli. Haluan olla joskus niin vahva kun esitän olevani, haluan olla joskus se teräsnainen joka ennen olin, joka ei pienistä vastoinkäymisistä kaadu.

"About all you can do in life is be who you are.
Some people will love you for you,
most will love you for what you can do for them,
and some won't like you at all"

Nobody knows that she's a lonely girl

19 päivää niin unelma, jota olen ala-asteelta asti unelmoinut toteutuu. Olen laskenut päiviä jo yli puolen vuoden ajan ja vihdoin, sinne on enää 19 päivää, en malta odottaa. Eilen BC'n spinnissä tuntu etten pysy pystyssä, maailma heitti ja yritin vain pitää tahdin päällä. Silloin vain toistin päässäni, että huominen sali peruuntuu ja pidän levon mutta kuinkas kävikään, kirjoitan tätä postausta salivaatteet päällä ja kohta olen menossa taas reenaamaan. Jaksoin kuitenkin eilen pusertaa loppuun vaikka vasen jalkapöytä tekikin kuoleman eikä se kantanut enää ollenkaan pyöräilyn jälkeen. Tarkoitushan oli jäädä vielä tunniksi salille reenaamaan jalkoja, pidin hetken huilin ja sain elvytettyä jalkapöydän taas elävien kirjoihin, en tiedä olenko täällä edes maininnut mutta BC sanoi että tuo jalkapöytäkipu spinningin aikana voi johtua liiallisesta rasituksesta jollekkin pienelle lihakselle, aivan sama juttu kun hetki sitten tuo oikea käsivarsi oli aivan jumissa.
Huomio!Kesäkuun jälkeen bloggerin kautta ei voi enää seurata blogeja joten tämän blogin löytää Bloglovinista & Blogilistalta!

Now it's the time for it

“Tätä hetkeä kartoin,
   Tätä väistin,
   Tätä niin pelkäsin
   Tähän päättyy paljon hyvää
   Paljon kaunista
   Tän täytyy mennä näin
   Vaikka tahtoisin kieltää
   Koittaa säilyttää
   Mutta tiedän et on turhaa
   Armoo viivyttää

Nyt se on ohi, laitoin Sinilinnulle viestiä että on parempi ettei pidetä yhteyttä, ei nyt eikä ehkä koskaan. On parempi molemmille katsoa eteenpäin, tämä paska alkoi syksyllä 2011 joten nyt minulle riittää. On niin paska fiilis, jotenkin tyhjä olo. Tuntuu kun jotakin puuttuu, olihan se sentään kuin sisko.

KOOODIII

“LAUSE1
   LAUSE2
   LAUSE3
   LAUSE4

Let me be lighter, tired of being a fighter

Eilen bodycombatissa tuntu jo 20 minuutin jälkeen, etten jaksa enää yhtäkään lyöntiä tai potkua, puoli vuotta sitten kävi viimeksi sama homma, kyse oli kuitenkin silloin kunnosta ja siitä että kroppa sai yhtäkkiä aivan erilaista liikuntaa mitä se ei ole saanut aikaisemmin, eilen minulla oli alla vain puolen tunnin spinning, jätin siis puolen tunnin core-osuuden että jaksaisin combatissa paremmin mutta kroppa olikin vähän toista mieltä. Maanantaina combatissa näin BCn kahtena, minua pyörrytti mutta pysyin juuri ja juuri jaloillani ja pystyin viemään tunnin kunnialla loppuun, kaikki tämä johtuu siitä että minulla on uusi vihollinen, ylikunto. Keskiviikkona kyynärvarteen sattui niin vimmatusti, en pystynyt liikuttamaan sormia eikä siinä kädessä ollut ollenkaan voimaa, kyynärvarren lihas oli ylirasittunut ja se oli aivan voimaton. Oli niin turhautunut fiilis, kun en saanut edes jogurttipurkkia auki, en pystynyt kirjottamaan tai aukaisemaan ovea, silloin todella säikähdin ja se avasi mun silmät. En halua pitää lepoa seuraavat puoli vuotta, en halua vain odottaa milloin mun kroppa on tarpeeksi levännyt, en halua että mun elämä kaatuu ylikuntoon, koska liikunta on koko mun elämä.