fssf

Olen jo pitkään, todella pitkään halunnut tulla kertomaan rakkaimmasta asiasta maan päällä. Olento jonka takia mun on vain yksinkertaisesti pakko jaksaa. Olen kertonut pikkumustasta ja siitä kuinka pikkumustan poismeno oli elämäni rankin päätös ikinä. Tämä kyseinen olento kantaa blogin puolella nimeä portugalilainen joka tulee suoraan neitosen rodusta, portugalinvesikoira. Kaksi vuotta sitten kun muutin pois kotoa elin koirattomana. Johtuen siitä että ne kaksi vuotta asuin "asuntolassa". Koirat asui porukoilla mutta treenasin niiden kanssa silti aktiivisesti. Koirat ovat siis minulle olleet aina perheenjäseniä, harrastekavereita ja suoraan sanoen mun parhaita kavereita. Kuitenkin viime helmikuussa sain portugalilaisen ihan kokopäiväisesti osan arkea. Enkä kadu sitä että otin sen asumaan meille. Se tuo iloa mun elämään ja rutiinia. Portugalilainen pitää huolen etten pysty jäämään päiväksi masentumaan sängyn pohjalle.

Kuitenkin tämä pieni ruskea ihanuus syntyi 27.12.2011 ja muutti meille maaliskuun 2012 ensimmäisinä päivinä aivan puolivahingossa. Tällä hetkellä neidillä on kokoa 52cm ja reipas 23kg, ikää jo 3v ja risat. Luonteeltaa tuo pieni on aivan kuten minä. Läheisyydenkaipuinen kiltti tyttö, äitin pieni nössykkä joka ei tee edes kärpäselle mitään. Hyppii vain mammaa vasten