Dragged ya down below, down to the devil's show,
to be his guest forever.
Hate to twist your mind but God ain't on your side.
Huomenna tatuointiaika. Pitää herätä jotenkin minulle nykyään todella aikaisin, joskus 9-10 väliltä että ehdin lenkittää portugalilaisenkin ennen lähtöä. Jännittää, pelottaa, olen ehkä jopa vähän kauhuissani mutta myös innoissani ja odotan kovasti että saan kuvan kehooni. Kuva jolla on merkitys, kuva jostain jolla on merkitys varmaan koko elämäni ajan.
Mulla on koko päivän kuumottanut tulla kirjoittamaan, jotenkin on vaan pakko päästä purkamaan. Tuntuu kun olisin taas romahtamassa, monta päivää jo yrittänyt. Olen ollut pitkään hyvin allapäin, itkuinen ja ehkä vähän kärttyinenkin. Käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kämppään. Eilen mietin että miten tämä voi kestää, silti tajusin että en tahdo kuitenkaan erota. Välillä vaan tuntuu ettei tästä tule mitään.
Suurin osa on kuitenkin asioita mitä tapahtuu mun päässä. Viilsin tänään, yeah i did it. Sairasminä sanoisi ettenhän minä viiltänyt, ei tuota lasketa viiltelyksi. Pari harmillista viivaa jalassa, joista Tonikaan ei tiedä mitään.
Tänään nukuttiin päikkärit, tai lähinnä Toni nukkui. Ensimmäisen vartin jälkeen mun oli pakko lähtä pois. Läheisyys tuntui pahalta, se että tunsi toisen tuntui pahalta. Eilen kun mulla oli paha olo Toni otti mua autossa kädestä kiinni, kämpillä se kysyi saako se antaa halin. En edes halua sanoa miltä ne kaksi tekoa tuntui - ei miltään. Vika ei ole Tonissa, se on maailman ihanin ihminen kenet tiedän. En vain halua päästää ketään nyt lähelle, enkä halua ketään lähelle. Tuntuu että olen täynnä pieniä säröjä ja ulkokuori on vain ainoa asia joka on ehjä. Olen niin hukassa kaiken kanssa. Haluan vain pois.
to be his guest forever.
Hate to twist your mind but God ain't on your side.
Huomenna tatuointiaika. Pitää herätä jotenkin minulle nykyään todella aikaisin, joskus 9-10 väliltä että ehdin lenkittää portugalilaisenkin ennen lähtöä. Jännittää, pelottaa, olen ehkä jopa vähän kauhuissani mutta myös innoissani ja odotan kovasti että saan kuvan kehooni. Kuva jolla on merkitys, kuva jostain jolla on merkitys varmaan koko elämäni ajan.
Mulla on koko päivän kuumottanut tulla kirjoittamaan, jotenkin on vaan pakko päästä purkamaan. Tuntuu kun olisin taas romahtamassa, monta päivää jo yrittänyt. Olen ollut pitkään hyvin allapäin, itkuinen ja ehkä vähän kärttyinenkin. Käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kämppään. Eilen mietin että miten tämä voi kestää, silti tajusin että en tahdo kuitenkaan erota. Välillä vaan tuntuu ettei tästä tule mitään.
Suurin osa on kuitenkin asioita mitä tapahtuu mun päässä. Viilsin tänään, yeah i did it. Sairasminä sanoisi ettenhän minä viiltänyt, ei tuota lasketa viiltelyksi. Pari harmillista viivaa jalassa, joista Tonikaan ei tiedä mitään.
Tänään nukuttiin päikkärit, tai lähinnä Toni nukkui. Ensimmäisen vartin jälkeen mun oli pakko lähtä pois. Läheisyys tuntui pahalta, se että tunsi toisen tuntui pahalta. Eilen kun mulla oli paha olo Toni otti mua autossa kädestä kiinni, kämpillä se kysyi saako se antaa halin. En edes halua sanoa miltä ne kaksi tekoa tuntui - ei miltään. Vika ei ole Tonissa, se on maailman ihanin ihminen kenet tiedän. En vain halua päästää ketään nyt lähelle, enkä halua ketään lähelle. Tuntuu että olen täynnä pieniä säröjä ja ulkokuori on vain ainoa asia joka on ehjä. Olen niin hukassa kaiken kanssa. Haluan vain pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti