Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut.
Luokseni tulkaa, katsokaa että kaunis oon,
huuleni punatkaa ja jotain punaista päälleni pukekaa - niin matka voi alkaa.
I am I, I am me, I'll never change my ways
I'm a monster, and that's how I'll stay.
Tuntuu kun.. ei tunnu miltään. Olen tyhjä sisältä, tunteeton paska. Miksi edes olen ja hengitän, kun en voi olla oikein mitenkään. Liian hankala selittää. Minä ja veitsi ollaan pysytty erossa vaikkakin mieli on tehnyt tehdä kaikkea tyhmää. Tuntuu kun ei vaan ole mihinkään.
Ensi viikolla alkaa työt tai käynhän nytkin töissä, vain viikonloppuisin. Ensi viikosta lähtien käyn töissä arkisin ja viikonloppuisin. I'm gonna die. En tiedä jaksanko kauaa. On kai sekin parempaa tekemistä kun istua päivät yksin kotona. Saan hymyillä ihmisille päivittäin, huonoina päivinä se tulee oleen niin paskanjäykkää virnistystä. Hymy on paras tapa piilottaa kaikki, saan edellenkin kommentteja "sää jaksat aina nauraa!" "sää olet aina niin iloinen.." ja sinä päivänä kun en ole multa tivataan onko mulla joku hätänä. Sillon mulla vaan tekis mieli huutaa täyttä kurkkua "MUA MASENTAA, ANNA MUN OLLA. MÄ TAHDON TAPPAA ITSENI, EI TÄSSÄ MITÄÄN UUTTA OLE, AINAKAAN MINULLE." Mutta se tulee ulos sellaisena pienenä virnistyksenä ja sanon "ei mulla ole hätää." Eihän mulla ikinä.
On mussa sittenkin ehkä jotain uutta. Jaksan nimittäin katsoa jo edes vähän tulevaisuuteen. Pieniä pilkahduksia vain etten pety, sitten on taas helvetti irti. Osaan jo ehkä vähänjoskus kun muistan sanoa "..sitten joskus" Ehkä se on jo jotain edistystä johonkin asiaan.
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut.
Luokseni tulkaa, katsokaa että kaunis oon,
huuleni punatkaa ja jotain punaista päälleni pukekaa - niin matka voi alkaa.
I am I, I am me, I'll never change my ways
I'm a monster, and that's how I'll stay.
Tuntuu kun.. ei tunnu miltään. Olen tyhjä sisältä, tunteeton paska. Miksi edes olen ja hengitän, kun en voi olla oikein mitenkään. Liian hankala selittää. Minä ja veitsi ollaan pysytty erossa vaikkakin mieli on tehnyt tehdä kaikkea tyhmää. Tuntuu kun ei vaan ole mihinkään.
Ensi viikolla alkaa työt tai käynhän nytkin töissä, vain viikonloppuisin. Ensi viikosta lähtien käyn töissä arkisin ja viikonloppuisin. I'm gonna die. En tiedä jaksanko kauaa. On kai sekin parempaa tekemistä kun istua päivät yksin kotona. Saan hymyillä ihmisille päivittäin, huonoina päivinä se tulee oleen niin paskanjäykkää virnistystä. Hymy on paras tapa piilottaa kaikki, saan edellenkin kommentteja "sää jaksat aina nauraa!" "sää olet aina niin iloinen.." ja sinä päivänä kun en ole multa tivataan onko mulla joku hätänä. Sillon mulla vaan tekis mieli huutaa täyttä kurkkua "MUA MASENTAA, ANNA MUN OLLA. MÄ TAHDON TAPPAA ITSENI, EI TÄSSÄ MITÄÄN UUTTA OLE, AINAKAAN MINULLE." Mutta se tulee ulos sellaisena pienenä virnistyksenä ja sanon "ei mulla ole hätää." Eihän mulla ikinä.
On mussa sittenkin ehkä jotain uutta. Jaksan nimittäin katsoa jo edes vähän tulevaisuuteen. Pieniä pilkahduksia vain etten pety, sitten on taas helvetti irti. Osaan jo ehkä vähän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti