Dear God

"It's easy for you, you're pretty."

Nothing hurts more than being
disappointed by the single person
you thought would never hurt you.
8. maaliskuuta 2015

Tuot kätesi mun lähelle. Otat kiinni olkapäästä. "Pääset parempaan paikkaan, lupaan sen.." kuiskaat hiljaa korvaani. "Et ole enää onnellinen.. huomaan sen" jatkat. Äänesi kuulostaa kuolemalle. Sinä olet kuolema, minä tiedän sen. Mustiin pukeutunut enkeli jolla on vaatteet riekaleina, niin myös sydän. Tunnen sinut, olen ollut mukanasi jo aiemmin. Tapasimme kuusi vuotta sitten, etkö muista?

Kylmät väreet valtaavat kehon kun kosket minuun. Sinun kylmyys tarttuu. Olen ruma läski, tiedän sen. "Sinusta ei ole täällä mihinkään" kuiskaat korvaani. Päässäni pyörii kaikki mitä elämässäni tällä hetkellä on mutta siellä ei ole yhtäkään ainutta asiaa joka ei voisi elää ilman minua. Onko sitten syytä jäädä? Miksi edes jäädä etsimään syytä elää?


Vanhoja merkintöjä mitkä ei ikinä pääseet julkaisuun asti. Istuin yksin vessassa, itkin ja veri valui jalasta kun kirjoitin. Luoja haluaisin lopettaa viiltelyn, se vaan ei ilmeisesti ole mahdollista. Tai onhan se, totta perkeleessä se on. En vain taida haluta sitä tarpeeksi. Kaikista pelottavinta tässä kaikessa on ehkä se, kun katson itseäni silmiin peilistä voin nähdä sen kaiken hulluuden mun päässä, se vain loistaa liian kirkkaasti läpi. Olen aivan liian heikko tälle elämälle, ei mua ole tehty tällaiseen. Ihme että olen selvinnyt tähänkin asti hengissä.

Eilen oltiin Sinilinnun kanssa baarissa. Mun piti olla vain kuski joka kuitenkin päättyi siihen että ajoin kännissä kotiin. En ehkä ikinä ole ollut niin kauhuissani jostakin, tai ainakaan poliiseista.

Laitoin tuonne sivupalkkiin myös sähköpostin blogille. Sinne voi laittaa viestiä jos haluaa kysyä jotain tai on muuten vaan asiaa. Minä kyllä vastailen mielelläni. Kun hiiren vie @-merkin kohdalle säpöni tulee näkyviin, mitään ei tarvi siis klikkailla.

8. maaliskuuta 2015

Tuot kätesi mun lähelle. Otat kiinni olkapäästä. "Pääset parempaan paikkaan, lupaan sen.." kuiskaat hiljaa korvaani. "Et ole enää onnellinen.. huomaan sen" jatkat. Äänesi kuulostaa kuolemalle. Sinä olet kuolema, minä tiedän sen. Mustiin pukeutunut enkeli jolla on vaatteet riekaleina, niin myös sydän. Tunnen sinut, olen ollut mukanasi jo aiemmin. Tapasimme kuusi vuotta sitten, etkö muista?

Kylmät väreet valtaavat kehon kun kosket minuun. Sinun kylmyys tarttuu. Olen ruma läski, tiedän sen. "Sinusta ei ole täällä mihinkään" kuiskaat korvaani. Päässäni pyörii kaikki mitä elämässäni tällä hetkellä on mutta siellä ei ole yhtäkään ainutta asiaa joka ei voisi elää ilman minua. Onko sitten syytä jäädä? Miksi edes jäädä etsimään syytä elää?


Toissapäiväisiä mietteitä. Veri valui jalasta, itkin ja kirjoitin paperille. Toni kysyi eilen, olenko harkinnut enemmän sitä ammattiavun hankkimista. Kysyin mielenkiinnosta että miksi, tuntuu etten sellaista tarvi. Sehän on niille jotka ovat oikeasti sairaita. "Sää oot kokoajan masentunut, alat itkemään ihan pienestä, viiltelet.." oh fuck, yritin vain pitää mielessä etten ole oikeasti sekaisin tai pitäisikö sanua "tarpeeksi sekaisin" hakeutumaan hoitoon.

Hate today, no love for tomorrow

Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut
ja työni tehnyt, lapsenikin kasvattanut.
Luokseni tulkaa, katsokaa että kaunis oon,
huuleni punatkaa ja jotain punaista päälleni pukekaa - niin matka voi alkaa.


I am I, I am me, I'll never change my ways
I'm a monster, and that's how I'll stay.


Tuntuu kun.. ei tunnu miltään. Olen tyhjä sisältä, tunteeton paska. Miksi edes olen ja hengitän, kun en voi olla oikein mitenkään. Liian hankala selittää. Minä ja veitsi ollaan pysytty erossa vaikkakin mieli on tehnyt tehdä kaikkea tyhmää. Tuntuu kun ei vaan ole mihinkään.


Ensi viikolla alkaa työt tai käynhän nytkin töissä, vain viikonloppuisin. Ensi viikosta lähtien käyn töissä arkisin ja viikonloppuisin. I'm gonna die. En tiedä jaksanko kauaa. On kai sekin parempaa tekemistä kun istua päivät yksin kotona. Saan hymyillä ihmisille päivittäin, huonoina päivinä se tulee oleen niin paskanjäykkää virnistystä. Hymy on paras tapa piilottaa kaikki, saan edellenkin kommentteja "sää jaksat aina nauraa!" "sää olet aina niin iloinen.." ja sinä päivänä kun en ole multa tivataan onko mulla joku hätänä. Sillon mulla vaan tekis mieli huutaa täyttä kurkkua "MUA MASENTAA, ANNA MUN OLLA. MÄ TAHDON TAPPAA ITSENI, EI TÄSSÄ MITÄÄN UUTTA OLE, AINAKAAN MINULLE." Mutta se tulee ulos sellaisena pienenä virnistyksenä ja sanon "ei mulla ole hätää." Eihän mulla ikinä.

On mussa sittenkin ehkä jotain uutta. Jaksan nimittäin katsoa jo edes vähän tulevaisuuteen. Pieniä pilkahduksia vain etten pety, sitten on taas helvetti irti. Osaan jo ehkä vähän joskus kun muistan sanoa "..sitten joskus" Ehkä se on jo jotain edistystä johonkin asiaan.

Nightmare

Dragged ya down below, down to the devil's show,
to be his guest forever.
Hate to twist your mind but God ain't on your side.

Huomenna tatuointiaika. Pitää herätä jotenkin minulle nykyään todella aikaisin, joskus 9-10 väliltä että ehdin lenkittää portugalilaisenkin ennen lähtöä. Jännittää, pelottaa, olen ehkä jopa vähän kauhuissani mutta myös innoissani ja odotan kovasti että saan kuvan kehooni. Kuva jolla on merkitys, kuva jostain jolla on merkitys varmaan koko elämäni ajan.

Mulla on koko päivän kuumottanut tulla kirjoittamaan, jotenkin on vaan pakko päästä purkamaan. Tuntuu kun olisin taas romahtamassa, monta päivää jo yrittänyt. Olen ollut pitkään hyvin allapäin, itkuinen ja ehkä vähän kärttyinenkin. Käytiin tänään kirjoittamassa vuokrasopimus uuteen kämppään. Eilen mietin että miten tämä voi kestää, silti tajusin että en tahdo kuitenkaan erota. Välillä vaan tuntuu ettei tästä tule mitään.


Suurin osa on kuitenkin asioita mitä tapahtuu mun päässä. Viilsin tänään, yeah i did it. Sairasminä sanoisi ettenhän minä viiltänyt, ei tuota lasketa viiltelyksi. Pari harmillista viivaa jalassa, joista Tonikaan ei tiedä mitään.

Tänään nukuttiin päikkärit, tai lähinnä Toni nukkui. Ensimmäisen vartin jälkeen mun oli pakko lähtä pois. Läheisyys tuntui pahalta, se että tunsi toisen tuntui pahalta. Eilen kun mulla oli paha olo Toni otti mua autossa kädestä kiinni, kämpillä se kysyi saako se antaa halin. En edes halua sanoa miltä ne kaksi tekoa tuntui - ei miltään. Vika ei ole Tonissa, se on maailman ihanin ihminen kenet tiedän. En vain halua päästää ketään nyt lähelle, enkä halua ketään lähelle. Tuntuu että olen täynnä pieniä säröjä ja ulkokuori on vain ainoa asia joka on ehjä. Olen niin hukassa kaiken kanssa. Haluan vain pois.