Pikkumusta. Mun elämän piristys ja syy miksi olen yhä hengissä. 29 senttiä ja 4,5 kiloa. Minun pieni, enkeli. Ne pienet ruskeat nappisilmät, se kippurahäntä ja pystyt korvat, siitä mun pieni ilopilleri oli tehty, maailman uskollisin ja luotettavin ystävä joka ei pettänyt ikinä. Muistan ne lenkit pikkumustan kanssa kun mulla ei ollut mukana hihnaa eikä koiralla edes pantaa, pikkumusta käveli tien reunassa ja seuraili mitä teen ja minne käsken menemään, siihen ei tarvinnut edes ääntä kun se pieni melkeen jo luki mun ajatukset. Olen viime viikkoina ikävöinyt pikkumustaa eniten koko yhdeksän kuukauden aikana ja siksi kirjoitan tätä postausta tässä juuri nyt, mitä enemmän suunnittelen ensi vuonna etelään muuttoa niin sitä enemmän mulla on pikkumustaa ikävä, sen pienen piti muuttaa mun mukana, kauas pois.
Pikkumusta, 8.6.2009 - 10.10.2013 ♥
En olisi ikinä uskonut että neljän elinvuoden jälkeen harteilleni lasketaan päätös pienen eloonjäämisestä samalla kun se pieni täristen yrittää pysyä sylissä koko eläinlääkäritarkastuksen ajan. Päätin päästää rakkaimman tuskista ja pikku hiljaa se pieni alkoi nukahtamaan syliini, píkku hiljaa se pieni sulki silmänsä ja yhtäkkiä se olikin jo poissa.
Out of my mind
nothing makes sense anymore,
I want you back in my life,
that's all I'm breathing for.
Pikkumusta, 8.6.2009 - 10.10.2013 ♥
En olisi ikinä uskonut että neljän elinvuoden jälkeen harteilleni lasketaan päätös pienen eloonjäämisestä samalla kun se pieni täristen yrittää pysyä sylissä koko eläinlääkäritarkastuksen ajan. Päätin päästää rakkaimman tuskista ja pikku hiljaa se pieni alkoi nukahtamaan syliini, píkku hiljaa se pieni sulki silmänsä ja yhtäkkiä se olikin jo poissa.
Out of my mind
nothing makes sense anymore,
I want you back in my life,
that's all I'm breathing for.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti