sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Morning light hurts your eyes

Kuiskaat mulle sanoja jotka olen kuullut satoja kertoja aiemminkin. Olet huono ja typerä, ei kukaan voi sinusta välittää. Anna kätesi ja lähde mukaani kohti täydellisyyttä. Se olet sinä, paskiainen. Kyllä minä sinut tunnistan. En enää halua lähteä mukaasi, olen tarpeeksi hyvä näin, olen tarpeeksi vahva ilman sinua, uskaltaisinko jopa sanoa että olen vahvempi. Ehkä uskallan.

Murruin. Sanoin Tonille että masentaa, olin aiemmin niin äkänen että pelkäsin että Toni luulee että suutuin, en halua uutta riitaa, yritin välttää sen. Itkin yksin, tunsin oloni huonoksi, tunsin ettei minulla ole tulevaisuutta. En vieläkään näe tulevaisuuttani enkä tiedä miksi.


Keskiviikkona baarissa Sinilintu kertoi olleensa ihastunut minuun jo kolme vuotta. Se kertoi että se olisi halunnut jo monta kertaa vuosia sitten kertoa tunteestaan mutta se ei voinut, se ei uskaltanut kertoa ettei se menettäisi minua. Sinilintu sanoi haluavansa kaikesta huolimatta olla minun kaveri ja sanoi että se odottaa minua jos epäröin. Minä vain itkin, itkin ja itkin vielä vähän lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti