Selailen vanhoja postauksia

Morning light hurts your eyes

Kuiskaat mulle sanoja jotka olen kuullut satoja kertoja aiemminkin. Olet huono ja typerä, ei kukaan voi sinusta välittää. Anna kätesi ja lähde mukaani kohti täydellisyyttä. Se olet sinä, paskiainen. Kyllä minä sinut tunnistan. En enää halua lähteä mukaasi, olen tarpeeksi hyvä näin, olen tarpeeksi vahva ilman sinua, uskaltaisinko jopa sanoa että olen vahvempi. Ehkä uskallan.

Murruin. Sanoin Tonille että masentaa, olin aiemmin niin äkänen että pelkäsin että Toni luulee että suutuin, en halua uutta riitaa, yritin välttää sen. Itkin yksin, tunsin oloni huonoksi, tunsin ettei minulla ole tulevaisuutta. En vieläkään näe tulevaisuuttani enkä tiedä miksi.


Keskiviikkona baarissa Sinilintu kertoi olleensa ihastunut minuun jo kolme vuotta. Se kertoi että se olisi halunnut jo monta kertaa vuosia sitten kertoa tunteestaan mutta se ei voinut, se ei uskaltanut kertoa ettei se menettäisi minua. Sinilintu sanoi haluavansa kaikesta huolimatta olla minun kaveri ja sanoi että se odottaa minua jos epäröin. Minä vain itkin, itkin ja itkin vielä vähän lisää.

Everything's dying

Kello on puoli kolme yöllä ja minulla on kolmen tunnin päästä herätys töihin. Toni lähti kahden kaverinsa kanssa ulos ja minä jäin tänne nukkumaan. Tuntu siltä että on pakko päästä päivittelemään mitä elämässäni taas tapahtuu. Olen osittain ollut onnellinen elämän pienistä asioista, Tonista, Kauriista ja siitä että me ollaan Sinilinnun kanssa kaikkien näiden vaikeiden vuosien jälkeen läheisimpiä kun ikinä ja voin sanoa ettei se että Helmen kanssa meni välit haittaa minua enää paljoa vaikka ikävöin välillä aivan perkeleesti. Olen Tonin kautta saanut tutustua uusiin ihaniin ja huippuihin ihmisiin.

Onnellisuus meinaa mulla kuitenkin sitä että olen pari päivää aurinkoinen ja iloinen enkä masennu niin herkästi pienistä vastoinkäymisistä. Sitten onkin taas yhtä sumua ja tuskaa. Toni jaksaa pitää mun päätä pinnalla ja seisoo mun rinnalla tapahtu mitä tapahtu.


Tällä hetkellä tunnen oloni tyhjäksi. Kauris lähti tänään vaihtoon vuodeksi Brasiliaan enkä vieläkään voi ymmärtää ettei me tulla näkemään vuoteen. Muutenkin tuntuu ettei mulla ole enää kavereita, yritän uskotella itselleni että laatu korvaa määrän ja niinhän se on, silti tuntuu että ilman Tonia olisin ihan helvetin yksinäinen. Välillä jopa Toninkin seurassa tuntuu kun ympärillä ei olisi ketään. Vaikka joku pitäisi kädestä kiinni niin tuntuu silti siltä kun olisin yksin..

Keep your eyes open for a while

In these times of doing what you're told,
keep these feelings, no one knows.

What ever happened to the young girls heart,
swallowed by pain, as she slowly fell apart.



Monsrers are real and ghosts are too.
They live inside us and sometimes - they win.

You'll always be the greatest

Pikkumusta. Mun elämän piristys ja syy miksi olen yhä hengissä. 29 senttiä ja 4,5 kiloa. Minun pieni, enkeli. Ne pienet ruskeat nappisilmät, se kippurahäntä ja pystyt korvat, siitä mun pieni ilopilleri oli tehty, maailman uskollisin ja luotettavin ystävä joka ei pettänyt ikinä. Muistan ne lenkit pikkumustan kanssa kun mulla ei ollut mukana hihnaa eikä koiralla edes pantaa, pikkumusta käveli tien reunassa ja seuraili mitä teen ja minne käsken menemään, siihen ei tarvinnut edes ääntä kun se pieni melkeen jo luki mun ajatukset. Olen viime viikkoina ikävöinyt pikkumustaa eniten koko yhdeksän kuukauden aikana ja siksi kirjoitan tätä postausta tässä juuri nyt, mitä enemmän suunnittelen ensi vuonna etelään muuttoa niin sitä enemmän mulla on pikkumustaa ikävä, sen pienen piti muuttaa mun mukana, kauas pois.

Pikkumusta, 8.6.2009 - 10.10.2013 ♥
En olisi ikinä uskonut että neljän elinvuoden jälkeen harteilleni lasketaan päätös pienen eloonjäämisestä samalla kun se pieni täristen yrittää pysyä sylissä koko eläinlääkäritarkastuksen ajan. Päätin päästää rakkaimman tuskista ja pikku hiljaa se pieni alkoi nukahtamaan syliini, píkku hiljaa se pieni sulki silmänsä ja yhtäkkiä se olikin jo poissa.

Out of my mind
nothing makes sense anymore,
I want you back in my life,
that's all I'm breathing for.

Cold dead eyes

Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.



Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa.
Tunnen oloni kipeäksi,
joka paikkaa kipristää ja väsyttää.
Ensimmäinen päivä heinäkuuta,
meinaa minulle lisää töitä,
en meinaa jaksaa, olen kohta aivan puhki.
Silti on pakko, mun on pakko jaksaa,
kaikki työt nakitetaan mulle, siksi on pakko,
vaikka sitten sairaana.