torstai 8. toukokuuta 2014

Oot luodinkestävä,
oon aseeton sun edessä.

Does it hurt to know I'll never be there?
bet it sucks to see my face everywhere
it was you who chose to end it like you did
she may believe you, but I never will.

What you gave me, I know you gave me
you remind me all the time
and how you hurt me and you don’t see it
again, I am the child
I can’t feel it and I’m afraid to let you down
it’s all or nothing, I fear that something’s wrong.

So if you love me, let me go
and run away before I know
if you still care, don't ever let me know

I've got nothing left to live for
and I don't need this life.


Toissapäivänä illalla sanoin vielä Tonille heipat ja ajattelin mennä nukkumaan. Juuri kun olin sammuttamassa konetta sain ihanuudelta viestin, aluksi en ollut uskoa todeksi koko viestiä. Me ei olla oltu vajaaseen kuukauteen missään tekemisissä. "noku en ollut huomannut sitä sun viestiä! pöljä.." mietin pitkään, halusin pysyä lujana omassa kannassani ja olen aina luullut että se olisi helppoa tämän kaiken jälkeen. Se ei ole, se ei todellakaan ole. Kaikesta huolimatta tykkään siitä ihmisestä enemmän kun kenestä muusta, se ihminen saa mut tuntemaan itseni joksikin, sen ihmisen seurassa olen aina pystynyt olemaan oma itseni. Mietin koko keskustelun ajan mielessäni kuinka se jätkä osasikin ajoittaa viestinsä noin hyvin, juuri silloin kun olin menossa nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti