So if you love me, let me go
and run away before I know
my heart is just too dark to care
if you still care, don't ever let me know.
Kyyneleet valuu poskilla, koko keho tärisee. Itken, huudan ja kiljun. Tein sen. Tein sen taas. Paska minä. Muut juhlii äitienpäivää syömällä kakkua kotona perheen kesken, ne nauraa ja on iloisia, tekevät asioita yhdessä. Mitä minä teen? Istun kämpillä yksin puhelin suljettuna ettei kukaan saa yhteyttä, kuuntelen uutta rakkauttani eli Marilyn Mansonia niin kovalla etten pysty ajattelemaan mitään muuta ja kyllä, ranteet auki. Pääsin juuri sanomaan itselleni että olen oppinut sen, ettei itseään saa satuttaa muiden takia, tuntia myöhemmin istun tässä ranne auki miettien mitä helvettiä tuli tehtyä. Haluan baariin, haluan juoda, haluan muuta ajateltavaa mutta kaikista eniten haluan edelleen kuolla. En tule pärjäämään, en pärjää edes nyt. Kaikki on päin persettä.
On monta päivää pitänyt kirjoittaa tänne, painan aina vain "tallenna" nappia. Ihanuus laittoi viestiä keskiviikkona. Ensimmäistä kertaa vajaaseen kuukauteen. Siltikään se ei vastannut ainoaan kysymykseen johon olisin halunnut vastauksen; haluaako se kirjansa takaisin? En halua pitää täällä yhtäkään muistoa koko ihmisestä mutta toisaalta en haluaisi edes nähdä sitä, en vain halua. On parempi ettei me nähdä. En siltikään ymmärrä miten saan aina tilanteet menemään entistä huonommiksi, miksi en osaa avata suutani oikeassa kohtaa? Ansaitsen joka ikisen arven mitä tästä kehosta löytyy, ansaitsen joka ikisen kivun mitä itselleni olen aiheuttanut.
and run away before I know
my heart is just too dark to care
if you still care, don't ever let me know.
Kyyneleet valuu poskilla, koko keho tärisee. Itken, huudan ja kiljun. Tein sen. Tein sen taas. Paska minä. Muut juhlii äitienpäivää syömällä kakkua kotona perheen kesken, ne nauraa ja on iloisia, tekevät asioita yhdessä. Mitä minä teen? Istun kämpillä yksin puhelin suljettuna ettei kukaan saa yhteyttä, kuuntelen uutta rakkauttani eli Marilyn Mansonia niin kovalla etten pysty ajattelemaan mitään muuta ja kyllä, ranteet auki. Pääsin juuri sanomaan itselleni että olen oppinut sen, ettei itseään saa satuttaa muiden takia, tuntia myöhemmin istun tässä ranne auki miettien mitä helvettiä tuli tehtyä. Haluan baariin, haluan juoda, haluan muuta ajateltavaa mutta kaikista eniten haluan edelleen kuolla. En tule pärjäämään, en pärjää edes nyt. Kaikki on päin persettä.
On monta päivää pitänyt kirjoittaa tänne, painan aina vain "tallenna" nappia. Ihanuus laittoi viestiä keskiviikkona. Ensimmäistä kertaa vajaaseen kuukauteen. Siltikään se ei vastannut ainoaan kysymykseen johon olisin halunnut vastauksen; haluaako se kirjansa takaisin? En halua pitää täällä yhtäkään muistoa koko ihmisestä mutta toisaalta en haluaisi edes nähdä sitä, en vain halua. On parempi ettei me nähdä. En siltikään ymmärrä miten saan aina tilanteet menemään entistä huonommiksi, miksi en osaa avata suutani oikeassa kohtaa? Ansaitsen joka ikisen arven mitä tästä kehosta löytyy, ansaitsen joka ikisen kivun mitä itselleni olen aiheuttanut.
Jos elämä ois helppoo, sä oisit pelkkä paskiainen.
Jos elämä ois helppoo, sä oisit paha ihminen.
Pettäjä, jättäjä ja sanansyöjä
Jos elämä ois helppoo, sä olisit täysin toisenlainen.
Sisältä ruma sekä ulkoa kylmä
Helposti vihattava, heikomman lyöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti