But I thank you for the demon

Kajareista kuuluu vain luojan kiitos on perjantai. Nään huomenna Tonia ja se jännittää ihan sikana. Piti nähdä sitä jo eilen baarireissulla mutta kaikki menikin päin vittua ja menin liian aikasin nukkumaan. Sanoin eilen että on parempi jos minä lähden ikuisesti kauas pois. Myönsin että olen koko kevään miettinyt kuolemaa ja sitä että haluan lähtä täältä pois. 8h koulupäivä muuttui 2h koulupäiväksi. Olin kokonaan työkyvytön, itkin enkä pystynyt ajattelemaan mitään järkevästi, olin poissa tästä maailmasta ja ainoa mitä jankkasin itselleni päässä oli että haluan pois, haluan heti pois. En ymmärrä sitä että miksi minun pitää olla reilu ja kiltti jos kaikki muut vain kusee päälle. Ensi viikolla tulee kaksi vuotta täyteen kun B lähti tähdeksi taivaalle, mulla on niin hirveä ikävä etten pysty sitä edes sanoin kuvailemaan.


Give me the right to be heard,
to be seen, to be loved, to be free,
to be everything.. I need to be me,
to be safe, to believe in something.

Tuntuu kun olisin vankilassa ilman oikeuksia. Tuntuu kun joku pitäisi kädestä ja näyttäisi tietä. Kerroin Tonille eilen mun masennuksesta ja syömishäiriöstä kun se itse kysyi, pelotti mutta Toni otti sen yllättävän hyvin, "on varmasti ollut vaikeaa nousta tuollaisesta" En kuitenkaan maininnut että nämä ajatukset seuraa mua vieläkin, ehkä se on vain pieni mitätön juttu, ei sitä tarvitse kertoa. Olen alkanut miettimään kuolemaa vain enemmän ja sitä, voisinko nähdä kaikki rakkaat siellä uudelleen, haluaisin ainakin uskoa niin. En tiedä pyöriikö kaikki nämä juuri nyt mielessä kun viikko sitten tuli 7 kuukautta täyteen elämäni raskaimmasta päivästä, siitä kun pikkumusta nukahti syliini ja ensi viikolla tulee täyteen B'n kuolemasta. En vain jaksa ymmärtää sitä tosiasiaa että miksi kaikki rakkaimmat saa luvan lähtä mutta minä en, miksi minun täytyy jäädä?

I'm numb and nothing's real

So if you love me, let me go
and run away before I know
my heart is just too dark to care
if you still care, don't ever let me know.

Kyyneleet valuu poskilla, koko keho tärisee. Itken, huudan ja kiljun. Tein sen. Tein sen taas. Paska minä. Muut juhlii äitienpäivää syömällä kakkua kotona perheen kesken, ne nauraa ja on iloisia, tekevät asioita yhdessä. Mitä minä teen? Istun kämpillä yksin puhelin suljettuna ettei kukaan saa yhteyttä, kuuntelen uutta rakkauttani eli Marilyn Mansonia niin kovalla etten pysty ajattelemaan mitään muuta ja kyllä, ranteet auki. Pääsin juuri sanomaan itselleni että olen oppinut sen, ettei itseään saa satuttaa muiden takia, tuntia myöhemmin istun tässä ranne auki miettien mitä helvettiä tuli tehtyä. Haluan baariin, haluan juoda, haluan muuta ajateltavaa mutta kaikista eniten haluan edelleen kuolla. En tule pärjäämään, en pärjää edes nyt. Kaikki on päin persettä.


On monta päivää pitänyt kirjoittaa tänne, painan aina vain "tallenna" nappia. Ihanuus laittoi viestiä keskiviikkona. Ensimmäistä kertaa vajaaseen kuukauteen. Siltikään se ei vastannut ainoaan kysymykseen johon olisin halunnut vastauksen; haluaako se kirjansa takaisin? En halua pitää täällä yhtäkään muistoa koko ihmisestä mutta toisaalta en haluaisi edes nähdä sitä, en vain halua. On parempi ettei me nähdä. En siltikään ymmärrä miten saan aina tilanteet menemään entistä huonommiksi, miksi en osaa avata suutani oikeassa kohtaa? Ansaitsen joka ikisen arven mitä tästä kehosta löytyy, ansaitsen joka ikisen kivun mitä itselleni olen aiheuttanut.

Jos elämä ois helppoo, sä oisit pelkkä paskiainen.

Jos elämä ois helppoo, sä oisit paha ihminen.

Pettäjä, jättäjä ja sanansyöjä

Jos elämä ois helppoo, sä olisit täysin toisenlainen.

Sisältä ruma sekä ulkoa kylmä

Helposti vihattava, heikomman lyöjä.

Oot luodinkestävä,
oon aseeton sun edessä.

Does it hurt to know I'll never be there?
bet it sucks to see my face everywhere
it was you who chose to end it like you did
she may believe you, but I never will.

What you gave me, I know you gave me
you remind me all the time
and how you hurt me and you don’t see it
again, I am the child
I can’t feel it and I’m afraid to let you down
it’s all or nothing, I fear that something’s wrong.

So if you love me, let me go
and run away before I know
if you still care, don't ever let me know

I've got nothing left to live for

and I don't need this life.

Toissapäivänä illalla sanoin vielä Tonille heipat ja ajattelin mennä nukkumaan. Juuri kun olin sammuttamassa konetta sain ihanuudelta viestin, aluksi en ollut uskoa todeksi koko viestiä. Me ei olla oltu vajaaseen kuukauteen missään tekemisissä. "noku en ollut huomannut sitä sun viestiä! pöljä.." mietin pitkään, halusin pysyä lujana omassa kannassani ja olen aina luullut että se olisi helppoa tämän kaiken jälkeen. Se ei ole, se ei todellakaan ole. Kaikesta huolimatta tykkään siitä ihmisestä enemmän kun kenestä muusta, se ihminen saa mut tuntemaan itseni joksikin, sen ihmisen seurassa olen aina pystynyt olemaan oma itseni. Mietin koko keskustelun ajan mielessäni kuinka se jätkä osasikin ajoittaa viestinsä noin hyvin, juuri silloin kun olin menossa nukkumaan.

Long way to happy

Keskiviikko meni muuten aika hyvissä tunnelmissa, loppuillasta lähdin kaverin luokse kotibileisiin ja minua alkoi ahdistaa se että siellä oli paljon liikaa tuntemattomia ihmisiä. Istuin monta tuntia yksin pimeässä huoneessa ahdistusta pois ja tulin muiden luokse alas kun porukkaa oli lähtenyt. Olin illalla lähettänyt Joonakselle viestejä että voisin tappaa itseni ja se sanoi ettei se antaisi minun tehdä sitä, samalla se kysyi etten minä voi niin huonossa kunnossa olla. Hävettää. Tiesin kyllä että ahdistun ison porukan keskellä varsinkin kun en tunne sieltä juurikaan ketään, silti menin ja kaikesta ahdistuksesta huolimatta voin sanoa ettei ollut turha reissu; minulla oli osittain aika hauskaakin vaikkei se muiden mielestä välttämättä siltä näyttänyt ja sain sovittua erään ihanan ihmisen kanssa.


Torstaina lähdettiin Helmen kanssa euroille. Molempien keskiviikko oli mennyt aika penkin alle joten lähdettiin juhlimaan vappua ehkä vähän paremmalla menestyksellä. Tarkoituksena unohtaa joka ikinen mies maan päällä eikä meillä ollut tarkoitus raahata miehiä baariin. Loppu illasta meille tuli juttelemaan joku pari vuotta vanhempi brunette tyttö joka jäi sitten istumaan meidän kanssa ja kuuntelemaan karaokea. Olin jo pitkään katsellut erästä ihmistä muiden joukosta ja taisin muutaman kerran mainitakkin siitä tytöille, että tuo on aivan helvetin hyvännäköinen. Karaokepuoli meni kiinni ja kaikki häädettiin ylös, yhtäkkiä meidän seurassa olikin joku vanhempi mies, jota me Helmen kanssa näin jälkikäteen kutsutaan Partatyypiksi, hetken päästä tämä kyseinen henkilö kysyi mitä supisin Helmelle ja sanoin että tuo musta pipoinen tyyppi joka istuu vastapäisessä pöydässä on helkkarin söpö. Meni hetki kunnes tajusin että Partatyyppi tuntee kyseisen ihmisen ja hetken päästä se istuikin minun vieressä. Juteltiin hetki kunnes tuli valomerkki, juttu jatkui vielä seuraavana päivänä facebookin puolella ja voin sanoa etten kadu sitä että sanoin Partatyypille ääneen sen mitä Helmelle alunperin supisin niin ettei kukaan muu kuulisi, maksimissaan se brunette tyttö.