tiistai 21. tammikuuta 2014

Silence can you hear me crying?

I don't know what this game is
cause I'm not even playing it.


Huono päivä toisen perään. Katson vain itseäni peilistä, suoraan silmiin, näen vain tyhjyyden. Aurinko paistaa ikkunasta, suljen verhot, en halua nähdä valoa. Haluan olla omissa oloissani, olen väsynyt ja kiukkuinen jatkuvasti. Voisin vain nukkua. Tunnen itseni vapaaksi, kukaan ei voi enää ohjata minua. En halua jutella enkä halua nähdä ketään. Haluan vain olla yksin ja treenata. Kun suljen silmäni kaikki vanhat jutut palaa mieleen; pikkumusta, viime kesä, kaikki ne onnelliset hetket viime vuodelta. Viime kesä oli liian onnistunut, alkusyksy oli myös ihana, sitten kaikki lähti käsistä.

I wanna run, run far away
I gotta get far away from you.

Tänään ei ole motivaatiota tehdä mitään, hyvä kun jaksan käydä kaupassa ja tehdä ruokaa että pysyn hengissä, nyt kun tarkemmin mietin niin sitä motivaatiota ei ollut viikko sitten, eikä kaksi viikkoakaan sitten. Motivaatio kaikkeen paitsi treenaamiseen ja nukkumiseen on lopahtanut täysin. En ole siivonnut ties kuinka pitkään aikaan, en jaksa tiskata, en tehdä ruokaa, en käydä kaupassa enkä jaksa koulujuttuja. Kaikki kaatuu päälle juuri nyt. Tuntuu kun joku pidättelisi eikä päästä pois, tuntuu kun mut ahdettaisiin johonkin todella pieneen tilaan. En saa happea. Tukehdun. Luovuttaminen tästä kaikesta käy mielessä, pikkumusta lähti jo, ehkä on jo minun aikani?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti