Happy birthday to me

18 vuotta. Kaksi vuotta sitten kirjoitin päiväkirjaani etten tule ikinä täyttämään 18, en ikinä. Jotenkin oli päästävä pois ennen tuota, ihan sama miten kunhan minä olen tuhkaa ilmassa 20.1.2014. En edelleenkään ymmärrä miksi kaiken tuon jälkeen olen vielä tässä, miksi luen vanhaa päiväkirjaani, miksi haluan muistaa ne kaikki ajatukset mitä minulla oli muutama vuosi sitten kun ainoa mitä oikeasti halusin oli kuolla ja tein kaikkeni sen eteen etten olisi nyt tässä, silti olen.
Tuo ylläoleva kuva kertoo kaiken oleellisen, kaiken sen miksi kirjoitan juuri tätä postausta. Pienenä halusin olla vanha, en halunnut enää olla se lapsi joka leikkii. Kuitenkin jokaisena päivänä näiden vuosien aikana kun olen sairastanut olen halunnut takaisin sen ajan, kun sai vain leikkiä eikä tarvinnut ajatella mitään. Silloin en vielä tiennyt kuinka heikko olen, nyt tiedän. Voi kunpa aikaa voisi kelata reilusti yli kymmenen vuotta taakseppäin ja pysäyttää siihen, haluan olla se iloinen lapsi joka hymyilee ja nauraa aidosti, jonka silmistä näkee että se on onnellinen. Kuitenkin, hyvää syntymäpäivää minä!