20 Toukokuuta 2012
It's time to say
goodbye my friends
Joskus uskon kuulevani, että hän sanoo minun kuolevan.
Pystyn tuskin hengittämään, tuskin pysyn edes hengissä. Voin nähdä kuoleman, suoraan edessäni. Tämä on hävitty peli demoneille, tämä on hitaiden tanssimista kuoleman kanssa. Olen nyt tässä mutta kun suljet silmäsi helvetti ottaa vallan maailmassani, en ole enää läsnä ja kohta hautajaiskellot soivat, olen enkeli muiden joukossa luovuttajan titteli kaulassa.
Tämä on pelkkä ystävällinen ele
jotta saisit tietää aikasi olevan lopussa
Pieni pätkä päiväkirjaani, pieni palanen minua toukokuussa 2012. Pelottavinta tästä kaikesta tekee ehkä sen, että muistan kaiken mitä päässäni liikkui kun kirjoitin tuon päiväkirjaani melkein kaksi vuotta sitten. Muistan ne pienet vihreät miehet, sen saman sirkuksen joka alkoi, muistan kun minua revittiin hiuksista kun olin suihkussa, muistan sen kaiken kuin eilisen. Näen silmissäni vieläkin sen saman sairaan katseen kuin silloin. Halusin mennä niiden mukaan, halusin olla niiden kanssa. En halunnut olla tässä maailmassa, en kenenkään olennon kanssa. Halusin kuolla, pysyin juuri ja juuri pystyssä mutta pysyimpähän silti. Luulen, että jos joku olisi pikkuisenkaan tönäissyt minua, olisin kaatunut. Muistan sen mustan revityn enkelin, jonka myös piirsin joskus paperille. Muistan ne kauniit lauseet paratiisista, täydellisyydestä, ne lauseet tekee vieläkin kylmiä väreitä. Kunpa olisin vain tiennyt paremmin, olisinpa vain oikeasti tiennyt paremmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti