elämä voittaa, no ei minua
Alamäkeen menee, mutta menköön
Aika näyttöön kaikki kertakäyttöön
Juttelin tänään Sinilinnun kanssa ja sanoin että olen väsynyt tähän ja haluan tämän kaiken loppuvan. Sinilintu sanoi ymmärtävänsä mua ja että jos tämä loppuu nyt niin jään sen mieleen, se sanoi etten ole yhdentekevä mutta asiat on kuulemma hankalia. Yritin olla romahtamatta, en anna tuon ihmisen enää pilata elämääni ja sanoin, että tuntuu ettei se ole enää sama kehen tutustuin johon Sinilintu sanoi, että tiedän sisimässäni sen olevan se sama vaikka en kyllä tiedä enää yhtään mistään yhtän mitään. Oon ihan helvetin rikki tuosta kaikesta enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Kaikki vaan jauhaa kuinka väärin se ihminen on kohdellut mua ja kuinka mun pitäisi päästä siitä eroon mutta silti mun sisällä kaikki sanoo aivan jotain muuta, se ihminen oli kuitenkin mulle sisko enkä usko että se ihan heti unohtuu.. Mulla on kuitenkin ihan helvetin ikävä sitä mutten uskalla sanoa sitä kenellekkään, uskallan vain myöntää sen täällä, piilossa kaikilta. En jaksa kirjottaa yhtään mitään järkevää tai edes ajatella yhtään mitään, kirjottelen huomenna lisää kun olen saanut vähän unta palloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti