Anteeksi tämä hiljaisuus tämän blogin puolella. Koeviikko on ollut aika kiireinen kun on pitänyt treeneissäkin ehtiä käymään. Mun kroppa on ollut aika koetuksella kaksi päivää ja tänään otan vähän rennommin. Eilen ruokalassa tytöt alkoivat puhumaan siitä, voiko ihminen olla iloinen vaikka onkin masentunut ja kieltämättä se aihe ahdisti minua. Eihän niistä kukaan tiedä että olen ollut jo monta hassua vuotta masentunut, koska peitän kaiken todella hyvin. Kukaan ei enää tiedä minun olevan masentunut, en halua kertoa siitä kellekkään koska en halua olla heikko ja tällä hetkellä olen paljon heikompi kun kukaan osaa uskoa. Turhauttaa enkä saa öisin kunnolla nukuttua ja sitten on hankala herätä aamuisin. Onneksi on enää tiistaina yksi koe ja sitten on koeviikkokin ohi ja saa hetken levätä vaikka vihaankin ensi jaksoa. On mukava nähdä että lukijoita on tullut lisää ja ihmiset on löytäneet tämän blogin. En uskalla linkittää tätä blogia "vanhan" blogini puolella koska tiedän, että ainakin Sinilintu ja Helmi löytää sen sieltä enkä halua niiden lukevan tätä. Se mitä ne ei tiedä ei myöskään niitä satuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti