se ei tunnu, se ei kosketa
Olin lähdössä lenkille, seisoin eteisessä selaillen puhelinta, isä tulee ja tönäisee mua ovea päin ja yrittää heittää ulos. Hetken aikaa se vain seiso ja tuijotti minua, itkin, tärisin enkä pystynyt edes katsomaan koko ihmistä. Monen vuoden huutamisen jälkeen tämä vielä puuttui ja se oli viimeinen tikki. Isä lähtee takaisin keittiöön ja jään seinän taakse. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kädet täristen yritän kirjottaa viestiä Ainolle. Hetken päästä kuulen lauseen, jota ei vaan voinut olla kuulematta "onneksi tuota ei tarvi kauaa katella", kyyneleitä alkoi vaan virrata enemmän ja enemmän. Yritin pikku hiljaa psyykata itseäni siihen kuntoon, että pääsen lenkille vähän tuulettamaan ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo sama ihminen saa mut miettimään, mitä edes teen täällä. Miksi en vain tappanut itseäni kun tuli mahdollisuus, aina mietin uudelleen onko tätä järkeä enää jatkaa, en usko että tuon paskiaisen ilmekkään värähtää, kun näkee ainoan tytön liukuvan kohti kuolemaa hitaasti mutta varmasti.
She walks with a smile
she's so full of life
But she cries in the night
Just tryin' to hold on
No one can hear
She's all alone
This little girl closes her eyes
all that she wants
is someone to love
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti