Put under the pressure, of walking in your shoes

Käytiin Helmin kanssa 1½h hohtokeilaamassa, kaikki oli hauskaa ennen kuin erehdyin katsomaan facebookia ja huomasin että Sinilintu on laittanut viestiä. Helmin seura sai onneksi mut ajattelemaan jotain muuta mutta heti kun lähdin bussilla kotiin ajatukset palasi Sinilintuun. Tarkoitin todella sitä, kun sanoin Sinilinnulle, ettei se enää ole se sama, on ihan hyväkin että se asuu ainakin vuoden loppuun 200 kilometrin päässä niin ei tule ihan heti vastaan kadulla.
En ole tainnut vielä blogin puolella mainita Tiikeripojasta, me ollaan tunnettu jo pitkään ja kaikesta siitä vihasta huolimatta mitä olen joskus tuntenut sitä kohtaan niin olen alkanut ymmärtämään sitä ihmistä. Ollaan nyt viikon verran tekstailtu päivittäin, aamusta iltaan ja kieltämättä se ihminen osaa piristää ja mikä parasta, se ihminen saa mut tuntemaan etten ole yksin, vaan kuulun joukkoon. Minun vappu menee kotona ja huomenna eksyn salille, toivottavasti teillä on kuitenkin mukavaa.

Hauskaa Vappua kaikille!

Time heals but the scars still show

Yritän vain uskotella itselleni että Sinilinnun ja minun tilanne ei ole millään tavalla minun syytäni, joka on täysin totta, en ole tehnyt missään vaiheessa mitään väärää. Silti tuntuu että mitä jos, mitä jos en olisi koskaan edes tutustunut Sinilintuun, mitä jos en olisi koskaan kertonut Sinilinnulle ongelmistani, mitä jos... Tosin on turha jossitella, se ei muuta tilannetta mitenkään. Eilen oli ihan sika huono olla ja sama meno jatkuu tänään. Päätin jäädä kotiin vaikka olikin tarkoitus mennä salille, olen ollut koko päivän väsynyt ja kroppakin on ollut aika voimaton joten ajattelin että huilin tänään ja menen huomenna salille. Torstaina jo tuntu että pysynkö mä edes pystyssä reeneissä, se huimaus johtu liiallisesta rasituksesta joten jo silloin päätin että loppu viikon kuuntelen kroppaa, jos vähänkään tulee ylikunnon oireita niin pistän stopin ja tänään tein juuri sen mitä pitikin. Keskiviikkona on vappu ja sovittiin Helmin kanssa että nähtäis ja tehdään jotain kivaa. Luulin että mun vappu menee taas salilla mutta ehkä ihan hyvä tehdä välillä jotain muuta ja nollata aivot treenaamisesta täysin. Haluaisin vetää nupin kokonaan sekaisin jossain puiston penkillä mutta luulen että se ei ole ihan vielä järkevää joten luulen että pysyn visusti Helmin seurassa ja olen koskematta kaikkeen mikä sisältää alkoholia.

What if there's no sun shining after the rain?

Ei tunnu missään, en tunne kipua
elämä voittaa, no ei minua
Alamäkeen menee, mutta menköön
Aika näyttöön kaikki kertakäyttöön
Juttelin tänään Sinilinnun kanssa ja sanoin että olen väsynyt tähän ja haluan tämän kaiken loppuvan. Sinilintu sanoi ymmärtävänsä mua ja että jos tämä loppuu nyt niin jään sen mieleen, se sanoi etten ole yhdentekevä mutta asiat on kuulemma hankalia. Yritin olla romahtamatta, en anna tuon ihmisen enää pilata elämääni ja sanoin, että tuntuu ettei se ole enää sama kehen tutustuin johon Sinilintu sanoi, että tiedän sisimässäni sen olevan se sama vaikka en kyllä tiedä enää yhtään mistään yhtän mitään. Oon ihan helvetin rikki tuosta kaikesta enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Kaikki vaan jauhaa kuinka väärin se ihminen on kohdellut mua ja kuinka mun pitäisi päästä siitä eroon mutta silti mun sisällä kaikki sanoo aivan jotain muuta, se ihminen oli kuitenkin mulle sisko enkä usko että se ihan heti unohtuu.. Mulla on kuitenkin ihan helvetin ikävä sitä mutten uskalla sanoa sitä kenellekkään, uskallan vain myöntää sen täällä, piilossa kaikilta. En jaksa kirjottaa yhtään mitään järkevää tai edes ajatella yhtään mitään, kirjottelen huomenna lisää kun olen saanut vähän unta palloon.

A suicidal maniac with nothing to lose

I am the shadow, and the smoke in your eyes,
I am the ghost, that hides in the night

Wait, wait a minute take a step back
you gotta think twice before you react
so stay, stay a little while

I'm on the front line
Don't worry I'll be fine
the story is just beginning
I say goodbye to my weakness, so long to the regret
and now I see the world through diamond eyes
ps. haluan viiltää, tiedän etten voi vai voinko sittenkin?
Eihän minulla ole mitään menetettävää..

So insecure there is no cure

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
Olin lähdössä lenkille, seisoin eteisessä selaillen puhelinta, isä tulee ja tönäisee mua ovea päin ja yrittää heittää ulos. Hetken aikaa se vain seiso ja tuijotti minua, itkin, tärisin enkä pystynyt edes katsomaan koko ihmistä. Monen vuoden huutamisen jälkeen tämä vielä puuttui ja se oli viimeinen tikki. Isä lähtee takaisin keittiöön ja jään seinän taakse. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kädet täristen yritän kirjottaa viestiä Ainolle. Hetken päästä kuulen lauseen, jota ei vaan voinut olla kuulematta "onneksi tuota ei tarvi kauaa katella", kyyneleitä alkoi vaan virrata enemmän ja enemmän. Yritin pikku hiljaa psyykata itseäni siihen kuntoon, että pääsen lenkille vähän tuulettamaan ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo sama ihminen saa mut miettimään, mitä edes teen täällä. Miksi en vain tappanut itseäni kun tuli mahdollisuus, aina mietin uudelleen onko tätä järkeä enää jatkaa, en usko että tuon paskiaisen ilmekkään värähtää, kun näkee ainoan tytön liukuvan kohti kuolemaa hitaasti mutta varmasti.

Little girl doesn't have much
She walks with a smile
she's so full of life

But she cries in the night
Just tryin' to hold on
No one can hear
She's all alone

This little girl closes her eyes
all that she wants
is someone to love

One more night to bear this nightmare

Sinilinnun kanssa taas vaihteeksi välit rakoilee, en kuitenkaan halua uhrata ajatuksiani siihen naiseen, ainakaan hetkeen joten pysyn ihan hiljaa. En ole tainnut vielä blogin puolella mainita vaikka ajatus onkin pitkään pyörinyt mielessä - nimittäin oma personal trainer. Suurinpana ongelmana pidän kuitenkin sitä, etten voi luottaa keheen tahansa ja että en osaa olla tuntemattoman ihmisen kanssa oma itseni. Tiedän kuitenkin kaksi hyvää personal traineria täälläpäin; BC & yksi mies salilta jossa käyn, en kuitenkaan koskaan ole osannut ajatella itselleni miestraineria joten ehkä viisaammat jo hoksasi, että jäljelle jäi vain BC. BC on tuttu, luotan hänen ammattitaitoonsa ja sen seurassa uskallan avata suuni aivan normaalisti. Kuitenkin salille jossa käyn, ei saa viedä ulkopuolisia personal trainereita vaikkakin BC'hän on siellä töissä, muttei personal trainerina vaan ohjaajana joten en tiedä, onko tilanne sama mutten myöskään tiedä olenko vaihtamassa salia. Kesällä muutan keskustaan joten voi olla, etten kauaa jaksa polkea 10 kilometriä yhteen suuntaan ja vielä takaisinkin kun lähempänäkin on ehkä jopa parempiakin saleja.

I'll wake up and start all over again

En ole kirjottanut yhteen kokonaiseen viikkoon. Mun kroppa on ollut koetuksella joka päivä, olen ollut väsynyt ja ärsyyntynyt. Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä huonoja ja tämä on yksi niistä huonoista. Menin salille, vaikka kroppa on ihan puhki eilisistä treeneistä, tosin mun oli pakko lähtä salilta pois aikasemmin kun oli tarkoitus, ahdistus kävi aivan liian suureksi. Joka paikassa oli joku peili ja siihen en katsonut minä vaan syömishäiriö, alan tunnistamaan sen hetken, kun sieltä peilistä en katsokkaan minä. En kestä sitä hetkeä enkä niitä sanoja, en kestä sitä haukkua, en kestä kuulla miltä oikeasti näytän. Mua ahdistaa niin paljon, en kestä itseäni, en juuri nyt. En ole edelleenkään käynyt terkkarilla varaamassa uutta aikaa, en ole edes menossa, menen vasta kun on pakko.

Whataya want from me?

I tried to look the other way, but I couldn't turn around
It's ok for you to hate me, for all the things I've done
I've made a few mistakes, but I'm not the only one

Step away from the ledge, I'm coming down
I could never be, what you want me to
You will never see, what's inside of me
I pull you under, just to save myself

Was there ever any question, on how much I could take
You kept feeding me your bullshit, hoping I would break
It there anybody out there, is there anyone who cares
Is there anybody listening, who will hear my final prayers
Olenko vieläkin se jonka voi aina heittää kaappiin piiloon?
Olenko vieläkin se, jonka voi aina ottaa kaapista kun sinulle käy?
Olenko vieläkin se, jonka otat kaapista kun haluat jutella ja heität sen jälkeen takaisin?
Olenko vieläkin se, jota voi aina syyttää sinun virheistä?
Olenko vieläkin se, kuka ei merkitse sinulle mitään?
Pelkkä ympyrä, pelkkä nolla = ei yhtään mitään.

It helps me sleep tonight, maybe it can stop tomorrow

Olen hajoamassa,
tuskin hengitän.
Särkyneellä sydämellä,
joka sykkii yhä - kivussa.
Eilen en yksinkertaisesti ehtinyt/jaksanut kirjottaa, pahoitteluni siitä. Huomenna on viimeinen koe johon en ole lukenut yhtään ja tiedän, etten tule pääsemään läpi mutta ehkä panostan sitten uusintaan, minun on pakko. BC kertoi tänään että sille on tulossa kesäksi vain kaksi tuntia (nyt sillä on kalenterissa 7 tuntia) ja sanoi olevansa pettynyt siihen, lisäksi se kertoi että nämä päätökset tehdään asiakaspalautteen perusteella ja BC on aiemminkin jo sanonut minulle ettei se saa paljon kirjallisia palautteita. Jotenkin tuntuu tyhjältä, kun miettii sitä, kuinka paljon positiivista energiaa saan siitä naisesta itseeni tuntien aikana - ja niiden jälkeenkin. Pitää vaan ottaa kaikki irti vielä näistä kevään tunneista kun niitä BC'n tunteja vielä on, kyllähän minä sanoinkin BClle että pitää varmaan kirjottaa se perkeleen boksi täyteen, että niitä tunteja tulee. Tämän päivän kokonaiskulutukseksi laskin -1570kcal, otin spinnin tänään vähän rennommin että jaksan vielä treenata sen jälkeenkin, ehkä se annetaan anteeksi, eikö annetakkin? Nyt suihkun kautta nukkumaan että jaksan herätä huomenna kokeeseen.

I'm already gone

Ei mulla muuta, huomenna lisää..

I was just trying to be myself

Anteeksi tämä hiljaisuus tämän blogin puolella. Koeviikko on ollut aika kiireinen kun on pitänyt treeneissäkin ehtiä käymään. Mun kroppa on ollut aika koetuksella kaksi päivää ja tänään otan vähän rennommin. Eilen ruokalassa tytöt alkoivat puhumaan siitä, voiko ihminen olla iloinen vaikka onkin masentunut ja kieltämättä se aihe ahdisti minua. Eihän niistä kukaan tiedä että olen ollut jo monta hassua vuotta masentunut, koska peitän kaiken todella hyvin. Kukaan ei enää tiedä minun olevan masentunut, en halua kertoa siitä kellekkään koska en halua olla heikko ja tällä hetkellä olen paljon heikompi kun kukaan osaa uskoa. Turhauttaa enkä saa öisin kunnolla nukuttua ja sitten on hankala herätä aamuisin. Onneksi on enää tiistaina yksi koe ja sitten on koeviikkokin ohi ja saa hetken levätä vaikka vihaankin ensi jaksoa. On mukava nähdä että lukijoita on tullut lisää ja ihmiset on löytäneet tämän blogin. En uskalla linkittää tätä blogia "vanhan" blogini puolella koska tiedän, että ainakin Sinilintu ja Helmi löytää sen sieltä enkä halua niiden lukevan tätä. Se mitä ne ei tiedä ei myöskään niitä satuta.

Cover your eyes so you don't know the secret

En kestä katsoa itseäni peilistä, en vain voi sietää sitä näkyä. Läskit pursuaa joka paikasta ja olen liian heikko tekemään sille yhtään mitään. Inhoan itseäni ja sitä, että minun täytyy olla täydellinen, kaikki muut voi olla mitä on ja se riittää mutta minä en riitä, ellen ole täydellinen. Huomenna alkaa koeviikko enkä ole edelleenkään lukenut mihinkään, tänään olisi tarkoitus avata kirja, luulen sen kuitenkin jäävän vain yritykseksi. Huomenna ajattelin käydä aamulenkillä jonka jälkeen käyn kirjottamassa kokeen, käyn kaupassa ja menen suoraan kahdeksi tunniksi spinnailemaan ja hetkeksi salille. Odotan huomista, olen odottanut sitä jo viime viikon maanantaista lähtien. Se terkkarikäynti jonka piätisi olla ensi viikolla siirtyykin, sopivasti ensi viikon torstaiksi tulikin laskettelupäivä joten en vielä tiedä, milloin käyn terkkarilla.. toivottavasti en koskaan.