Put under the pressure, of walking in your shoes

Käytiin Helmin kanssa 1½h hohtokeilaamassa, kaikki oli hauskaa ennen kuin erehdyin katsomaan facebookia ja huomasin että Sinilintu on laittanut viestiä. Helmin seura sai onneksi mut ajattelemaan jotain muuta mutta heti kun lähdin bussilla kotiin ajatukset palasi Sinilintuun. Tarkoitin todella sitä, kun sanoin Sinilinnulle, ettei se enää ole se sama, on ihan hyväkin että se asuu ainakin vuoden loppuun 200 kilometrin päässä niin ei tule ihan heti vastaan kadulla.
En ole tainnut vielä blogin puolella mainita Tiikeripojasta, me ollaan tunnettu jo pitkään ja kaikesta siitä vihasta huolimatta mitä olen joskus tuntenut sitä kohtaan niin olen alkanut ymmärtämään sitä ihmistä. Ollaan nyt viikon verran tekstailtu päivittäin, aamusta iltaan ja kieltämättä se ihminen osaa piristää ja mikä parasta, se ihminen saa mut tuntemaan etten ole yksin, vaan kuulun joukkoon. Minun vappu menee kotona ja huomenna eksyn salille, toivottavasti teillä on kuitenkin mukavaa.

Hauskaa Vappua kaikille!

Time heals but the scars still show

Yritän vain uskotella itselleni että Sinilinnun ja minun tilanne ei ole millään tavalla minun syytäni, joka on täysin totta, en ole tehnyt missään vaiheessa mitään väärää. Silti tuntuu että mitä jos, mitä jos en olisi koskaan edes tutustunut Sinilintuun, mitä jos en olisi koskaan kertonut Sinilinnulle ongelmistani, mitä jos... Tosin on turha jossitella, se ei muuta tilannetta mitenkään. Eilen oli ihan sika huono olla ja sama meno jatkuu tänään. Päätin jäädä kotiin vaikka olikin tarkoitus mennä salille, olen ollut koko päivän väsynyt ja kroppakin on ollut aika voimaton joten ajattelin että huilin tänään ja menen huomenna salille. Torstaina jo tuntu että pysynkö mä edes pystyssä reeneissä, se huimaus johtu liiallisesta rasituksesta joten jo silloin päätin että loppu viikon kuuntelen kroppaa, jos vähänkään tulee ylikunnon oireita niin pistän stopin ja tänään tein juuri sen mitä pitikin. Keskiviikkona on vappu ja sovittiin Helmin kanssa että nähtäis ja tehdään jotain kivaa. Luulin että mun vappu menee taas salilla mutta ehkä ihan hyvä tehdä välillä jotain muuta ja nollata aivot treenaamisesta täysin. Haluaisin vetää nupin kokonaan sekaisin jossain puiston penkillä mutta luulen että se ei ole ihan vielä järkevää joten luulen että pysyn visusti Helmin seurassa ja olen koskematta kaikkeen mikä sisältää alkoholia.

What if there's no sun shining after the rain?

Ei tunnu missään, en tunne kipua
elämä voittaa, no ei minua
Alamäkeen menee, mutta menköön
Aika näyttöön kaikki kertakäyttöön
Juttelin tänään Sinilinnun kanssa ja sanoin että olen väsynyt tähän ja haluan tämän kaiken loppuvan. Sinilintu sanoi ymmärtävänsä mua ja että jos tämä loppuu nyt niin jään sen mieleen, se sanoi etten ole yhdentekevä mutta asiat on kuulemma hankalia. Yritin olla romahtamatta, en anna tuon ihmisen enää pilata elämääni ja sanoin, että tuntuu ettei se ole enää sama kehen tutustuin johon Sinilintu sanoi, että tiedän sisimässäni sen olevan se sama vaikka en kyllä tiedä enää yhtään mistään yhtän mitään. Oon ihan helvetin rikki tuosta kaikesta enkä tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä. Kaikki vaan jauhaa kuinka väärin se ihminen on kohdellut mua ja kuinka mun pitäisi päästä siitä eroon mutta silti mun sisällä kaikki sanoo aivan jotain muuta, se ihminen oli kuitenkin mulle sisko enkä usko että se ihan heti unohtuu.. Mulla on kuitenkin ihan helvetin ikävä sitä mutten uskalla sanoa sitä kenellekkään, uskallan vain myöntää sen täällä, piilossa kaikilta. En jaksa kirjottaa yhtään mitään järkevää tai edes ajatella yhtään mitään, kirjottelen huomenna lisää kun olen saanut vähän unta palloon.

A suicidal maniac with nothing to lose

I am the shadow, and the smoke in your eyes,
I am the ghost, that hides in the night

Wait, wait a minute take a step back
you gotta think twice before you react
so stay, stay a little while

I'm on the front line
Don't worry I'll be fine
the story is just beginning
I say goodbye to my weakness, so long to the regret
and now I see the world through diamond eyes
ps. haluan viiltää, tiedän etten voi vai voinko sittenkin?
Eihän minulla ole mitään menetettävää..

So insecure there is no cure

Voit sanoa mitä haluat
se ei tunnu, se ei kosketa
Olin lähdössä lenkille, seisoin eteisessä selaillen puhelinta, isä tulee ja tönäisee mua ovea päin ja yrittää heittää ulos. Hetken aikaa se vain seiso ja tuijotti minua, itkin, tärisin enkä pystynyt edes katsomaan koko ihmistä. Monen vuoden huutamisen jälkeen tämä vielä puuttui ja se oli viimeinen tikki. Isä lähtee takaisin keittiöön ja jään seinän taakse. Itkusta ei meinaa tulla loppua, kädet täristen yritän kirjottaa viestiä Ainolle. Hetken päästä kuulen lauseen, jota ei vaan voinut olla kuulematta "onneksi tuota ei tarvi kauaa katella", kyyneleitä alkoi vaan virrata enemmän ja enemmän. Yritin pikku hiljaa psyykata itseäni siihen kuntoon, että pääsen lenkille vähän tuulettamaan ajatuksia. Kerta toisensa jälkeen tuo sama ihminen saa mut miettimään, mitä edes teen täällä. Miksi en vain tappanut itseäni kun tuli mahdollisuus, aina mietin uudelleen onko tätä järkeä enää jatkaa, en usko että tuon paskiaisen ilmekkään värähtää, kun näkee ainoan tytön liukuvan kohti kuolemaa hitaasti mutta varmasti.

Little girl doesn't have much
She walks with a smile
she's so full of life

But she cries in the night
Just tryin' to hold on
No one can hear
She's all alone

This little girl closes her eyes
all that she wants
is someone to love

One more night to bear this nightmare

Sinilinnun kanssa taas vaihteeksi välit rakoilee, en kuitenkaan halua uhrata ajatuksiani siihen naiseen, ainakaan hetkeen joten pysyn ihan hiljaa. En ole tainnut vielä blogin puolella mainita vaikka ajatus onkin pitkään pyörinyt mielessä - nimittäin oma personal trainer. Suurinpana ongelmana pidän kuitenkin sitä, etten voi luottaa keheen tahansa ja että en osaa olla tuntemattoman ihmisen kanssa oma itseni. Tiedän kuitenkin kaksi hyvää personal traineria täälläpäin; BC & yksi mies salilta jossa käyn, en kuitenkaan koskaan ole osannut ajatella itselleni miestraineria joten ehkä viisaammat jo hoksasi, että jäljelle jäi vain BC. BC on tuttu, luotan hänen ammattitaitoonsa ja sen seurassa uskallan avata suuni aivan normaalisti. Kuitenkin salille jossa käyn, ei saa viedä ulkopuolisia personal trainereita vaikkakin BC'hän on siellä töissä, muttei personal trainerina vaan ohjaajana joten en tiedä, onko tilanne sama mutten myöskään tiedä olenko vaihtamassa salia. Kesällä muutan keskustaan joten voi olla, etten kauaa jaksa polkea 10 kilometriä yhteen suuntaan ja vielä takaisinkin kun lähempänäkin on ehkä jopa parempiakin saleja.

I'll wake up and start all over again

En ole kirjottanut yhteen kokonaiseen viikkoon. Mun kroppa on ollut koetuksella joka päivä, olen ollut väsynyt ja ärsyyntynyt. Välillä on ollut hyviä päiviä ja välillä huonoja ja tämä on yksi niistä huonoista. Menin salille, vaikka kroppa on ihan puhki eilisistä treeneistä, tosin mun oli pakko lähtä salilta pois aikasemmin kun oli tarkoitus, ahdistus kävi aivan liian suureksi. Joka paikassa oli joku peili ja siihen en katsonut minä vaan syömishäiriö, alan tunnistamaan sen hetken, kun sieltä peilistä en katsokkaan minä. En kestä sitä hetkeä enkä niitä sanoja, en kestä sitä haukkua, en kestä kuulla miltä oikeasti näytän. Mua ahdistaa niin paljon, en kestä itseäni, en juuri nyt. En ole edelleenkään käynyt terkkarilla varaamassa uutta aikaa, en ole edes menossa, menen vasta kun on pakko.