Halvalla

Eilen lähdettiin Poreen kanssa yöelämään. Meidän kanssa mukana oli Poreen veljen vaimo, veljen vaimon kaveri ja veljen vaimon kaverin kaveri. Minulla ei ollut tarkoitus juoda, kuitenkin päädyin ottamaan muutamat. Aluksi mentiin paikalliseen pubiin jossa kaikki meni ihan hyvin. Kännipäissään tietenkin sattuin pistämään J:lle viestiä onko se ulkona ja olihan se.

Pubista jatkettiin iltaa tanssipaikkaan. Fiilis oli vielä ihan hyvä, pystyi pitämään hauskaa miettimättä sen enempää. Sieltä kuitenkin jatkettiin vielä yhteen kaupungin suosituimmista baareista ja napsahti.

Tuntui kun kaikki paska vaan vyöry päälle. Hiljaa, salakavalasti ja hitaasti. Tuntui kun olisin lamaantunut sisältä. Toisaalta tuntun etten tunne mitään. Halusin vaan pois ja kotiin. Mäkkärin kautta bussille ja kotiin.


Tulin yksin kotiin, pistin E:n kanssa viestiä. Kerroin paskasta olosta ja se yritti lohduttaa minkä nyt puhelimen välityksellä pysty, se kuunteli. Sanoin että kun ihmiset tietäis millanen olo mulla oikeesti on, sen kaiken naurun ja hymyn taustalla, E:vastasi "Sä et puhu. Et oo mullekkaan puhunu aikasemmin. Se kun sanoit ääniviestissä et halusit kuolla nii se pysäytti." Tiedän etten enää puhu, paitsi mt:ssä. Eilen olin niin valmis hyppäämään läheiseltä sillalta. Luojan kiitos Portugalilainen oli kotona, selitin E:lle kuinka en ikinä jättäisi Portugalilaista yksin kotiin niin että itse lähtisin hyppimään sillalta alas tai junan alle. En jätä sitä oman onnensa nojaan. Ilman sitä, en olisi ehkä enää tässä. Olin jo niin valmis pakkaamaan veitset ja luovuttamaan.