Istuin Tonin kainalossa, itkin ja sanoin että haluan pois. Puristin kynsillä ihoa että saisin edes jotain kipua aikaseksi. Aina kun mun suu aukesi purskahdin itkuun. Melkein jo näin peilistä kuinka mun silmät muuttuu punasiksi, onneksi hallusinaatiot on pysyneet kaukana, luojan kiitos. Mulla vaan pimenee, sanoin Tonille kuinka pelottavaa on se kun joku ottaa vallan. Tuskin se sitä ymmärtää eikä sen edes tarvitse. Tavallaan ehkä toivon että ei, ei sen vain tarvitse. Välillä mietin missä olisin ilman tuota ihmistä, nyt tajuan kuinka hankalia nämä tilanteet on ollut ennen, ennen kukaan ei ollut tukena.
Aiemmin tällä viikolla sain kämpän, ihanan pienen 34 neliöisen yksiön. Siitä tulee varmasti juuri minun näköinen synkkä pikku kämppä. Se oli vielä täysin remontissa eikä siellä oikeastaan ollut vielä yhtään mitään muuta kuin seinät, kolmen viikon päästä sen pitäisi olla remontoitu jolloin pääsen muuttamaan. Lisäksi päätin että vaihdan aikuislukioon. Kävin tänään työhaastattelussa joka meni aika nappiin, huomenna uusi ja ensi viikolla saan tietää loppuuko tämä köyhyys. Toivon että loppuu, olisi ainakin yksi ressin aihe vähemmän.
Aiemmin tällä viikolla sain kämpän, ihanan pienen 34 neliöisen yksiön. Siitä tulee varmasti juuri minun näköinen synkkä pikku kämppä. Se oli vielä täysin remontissa eikä siellä oikeastaan ollut vielä yhtään mitään muuta kuin seinät, kolmen viikon päästä sen pitäisi olla remontoitu jolloin pääsen muuttamaan. Lisäksi päätin että vaihdan aikuislukioon. Kävin tänään työhaastattelussa joka meni aika nappiin, huomenna uusi ja ensi viikolla saan tietää loppuuko tämä köyhyys. Toivon että loppuu, olisi ainakin yksi ressin aihe vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti