Sain illalla BC:ltä viestiä; "oletko sä kunnossa? Et ole ollut oma itsesi..", vastasin että kyllä olen, olin juuri menossa ihanuudelle katsomaan sawia. Pakko kai se on myöntää itsellekkin että BC alkaa tuntemaan minut jo niin hyvin että se näkee kun en ole oma itseni. Kaikesta huolimatta, ilta oli ihana; syötiin ihanuuden kanssa, katsottiin sawia ja nukahdettiin. Sen viereen on aina yhtä ihanaa nukahtaa, se on vain liian täydellistä.
Tänään mulla on vuotanut koko päivän verta, aamulla nenä oli tukossa ja yön aikana tuntui että tukehdun, niistin ja luulin että se auttaisi, kyllähän se auttoi ja samalla onkin tullut verta vähän väliä. Huomenna hieronta, koko selkä on ollut yli viikon kosketusarka ja vähän väliä kipeänä..
Koulu olisi alkanut kahdeksalta, aamulla en päässyt sängystä ylös, en vain halua nousta, menin kouluun kymmeneksi ja ensimmäisellä tunnilla kuulen opettajan suusta ne sanat; "sun täytyy nyt ryhdistäytyä". Sanoin vain että joo joo, ihan kun tarkottaisinkin sillä jotain. Oikeasti minua ei vain enää kiinnosta vaikka pitäisi.
Hieronnassa oli mukava käydä, hassua kuinka puoli vuotta sitten se oli maailman ahdistavinta ja varmaan olisi vieläkin, jos hieroja olisi tuntematon. BC:n seurassa jotenkin rentoutuu, uskallan olla oma itseni. BC:n mielestä olen iloinen ja reipas nuori nainen, mun mielestä on ihanaa kuulla tuollaista ihmiseltä joka tietää että olen jo monta vuotta elänyt reunalla. Huomenna aamusta lasten vahdiksi, toivottavasti ne piristäisi, edes vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti