Wicked ways

I am not afraid to die
so I never say, "Goodbye, cruel world."

Olen ollut masentuneempi kun koko viime vuonna yhteensä. En näytä sitä kenellekkään, en kerro siittä kenellekkään. Kävelen ihanuuden luona ilman pitkiä housuja, BC:n sanat pyörii aina mielessä; kyllä ne näkyy ihan selvästi. Varastin ihanuudelta kirjan, kun luen sitä niin sen pienen hetken aikana pääsen muualle, vain musiikki, minä ja se kirja. Mun motivaatio on tippunut taas nollaan kaiken suhteen, en haluaisi kun vain maata kotona, en jaksa tehdä mitään. Syön valmisruokia joihin en ennen edes pitkällä tikulla olisi koskenut. En jaksa koulua, en jaksa treenata, en jaksa siivota tai tiskata, en jaksa ajatella mitään, haluan vain maata peiton alla ja kuunnella musiikkia. Mikä parasta pahinta, kaikki luulee että voin hyvin. Siitä ei ole kauaa aikaa kun sain kuulla kuinka pirteältä näytän ja viimeksi tänään halusin viiltää ja hypätä sillalta, sain onneksi pidettyä ohjat käsissä.
"Kahmit itsellesi liikaa tekemistä; töitä, koulua ja treenausta, sitten väsyt etkä jaksa enää mitään.." Tuo on aika todenmukainen lause siihe nähden että en arvosta sitä ihmistä sitten yhtään. Samaiselta kusipäältä saan aina vain huudot ja haukut vastaan enkä yhtään kiitosta vaikka aihetta olisikin, se luulee että treenaan koko ajan vaikka totuus on että peitto houkuttelee perkeleen verran enemmän kun mikään muu. Luulen että jätän kirjoittamatta kuka tuo henkilö on, vaikkakin siihen tarvittaisiin vain kolme vaivaista kirjainta. Sen jälkeen kun BC sanoi, että kai kerron ihanuudelle kaiken jos se huomaa nuo arvet niin olen miettinyt sitä miten kerron, mitä kerron vai kerronko ollenkaan, ehkä voisin vain sanoa taas liudan tekosyitä, toisaalta haluaisin kertoa mutta pelkään että mut hylätään taas..

Jar of hearts

Was a time when I wasn't sure
but you set my mind at ease.

Eilinen baarireissu päättyi lopulta siihen että päädyin ihanuuden luokse yöksi. Ilta oli mahtava jos ei lasketa niitä muutamaa kertaa, kun teki mieli viiltää. Onneksi mitään terävää ei ollut mukana. Ihanuus lähti aamulla töihin, jäin nukkumaan sen luokse koko päiväksi. En saanut koko yönä unta ja juuri kun sain unen niin tunnin päästä ihanuuden herätyskello soi. Kun ihanuus tuli töistä alkoi se soittaa kitaralla laulaen kunnareiden patiencea, liian täydellistä.
Huomenna aamu kuudeksi töihin, olen nukkunut koko päivän ja samalla heittänyt unirytmin täysin ympäri. Olen ollut jo nyt tosi väsynyt siihen että aamut menee töissä, päivät koulussa ja illat reenaamassa, mikä parasta; välillä joudun polkemaan viideltä aamulla 10km töihin. Seuraava jakso on yhtä helvettiä, maanantaina alkaa koeviikko joten aion nauttia tästä viimeisestä mukavasta jaksosta ennen kesälomaa. Seuraava jakso tulee olemaan pelkkää töitä, koulua ja reeniä, ei vapaa-aikaa kavereiden kanssa, kuusi viikkoa ja sitten on vihdoin loma.

You shut down and the conversation's over

Oo niin kiltti ja tuu viimeisen kerran mua halaamaan
Kertomaan mitä kauheaa tein
Tai jos on joku muu, joka saanut sut on ihastumaan
Sanoisit edes kiitos ja hei

Sä autoit mua kaatumaan
Ja nyt kun olen polvillaan
Mä oon sulle vain läpinäkyvä

Myönnän että mä en aina se helppo ja tasainen oo
Mutten loukannut sua tahallaan
Oot niin kummallinen etten mä tunnista kuka sä oot
Vaikka tunsin sut äsken kokonaan
Vai tosiaanko sä muutit sun mielen nyt unohdat kaiken ja eteenpäin meet

Mut pyydän vielä
Nyt mieti meitä
Ja sano se mulle et valehtelitko sä vaan

Jäämaisema

I can't remember the last time that this felt real
and how can you blame me for feelin' the way I feel?
I can take a little hesitating, I'll wait forever if its worth the waiting
give it up baby, what are you afraid of
love sucks when you don't know what it's made of

Pahan olon pulpetteihin piirretyn kanteen.
Pedon merkit on muotii tääl, eikä laput silmil lähimmäisen huolii nää.
Mut jos katseen nostaa omast navastaan, näät, että hiljasinkin huutaa omal tavallaan.

Täällä pyörii pieni piiri, mäkin oon tunnettu tuuliviiri.
Joskus mä tahdon saada ton jätkän ja sitten tahdon taas unohtaa sen.

Let me be myself, so i can shine with my own light.

I'm learning to live, living to learn.

Hymyile tai itket kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.
And all my life, I've been waiting for someone like you,
To make me smile, you make me feel alive.
I've ever wanted in life, you make me smile - and I forget to breathe.

Oot niin kummallinen etten mä tunnista kuka sä oot,
vaikka tunsin sut äsken kokonaan.

Never opened myself this way, life is ours, we live it our way

All these words I don't just say and nothing else matters

Never cared for what they do, never cared for what they know.

En saanut sanoiksi sitä mitä mun sisälläni tapahtuu,
joten päätin ilmaista itseäni lyriikoilla tällä kertaa.

Sä et ole hullu

20. maaliskuuta 2014
Sain illalla BC:ltä viestiä; "oletko sä kunnossa? Et ole ollut oma itsesi..", vastasin että kyllä olen, olin juuri menossa ihanuudelle katsomaan sawia. Pakko kai se on myöntää itsellekkin että BC alkaa tuntemaan minut jo niin hyvin että se näkee kun en ole oma itseni. Kaikesta huolimatta, ilta oli ihana; syötiin ihanuuden kanssa, katsottiin sawia ja nukahdettiin. Sen viereen on aina yhtä ihanaa nukahtaa, se on vain liian täydellistä.

Tänään mulla on vuotanut koko päivän verta, aamulla nenä oli tukossa ja yön aikana tuntui että tukehdun, niistin ja luulin että se auttaisi, kyllähän se auttoi ja samalla onkin tullut verta vähän väliä. Huomenna hieronta, koko selkä on ollut yli viikon kosketusarka ja vähän väliä kipeänä..

21. maaliskuuta 2014
Koulu olisi alkanut kahdeksalta, aamulla en päässyt sängystä ylös, en vain halua nousta, menin kouluun kymmeneksi ja ensimmäisellä tunnilla kuulen opettajan suusta ne sanat; "sun täytyy nyt ryhdistäytyä". Sanoin vain että joo joo, ihan kun tarkottaisinkin sillä jotain. Oikeasti minua ei vain enää kiinnosta vaikka pitäisi.

Hieronnassa oli mukava käydä, hassua kuinka puoli vuotta sitten se oli maailman ahdistavinta ja varmaan olisi vieläkin, jos hieroja olisi tuntematon. BC:n seurassa jotenkin rentoutuu, uskallan olla oma itseni. BC:n mielestä olen iloinen ja reipas nuori nainen, mun mielestä on ihanaa kuulla tuollaista ihmiseltä joka tietää että olen jo monta vuotta elänyt reunalla. Huomenna aamusta lasten vahdiksi, toivottavasti ne piristäisi, edes vähän.

Dancing slowly in an empty room

Perjantaina BC hieroi etureisiäni ja kysyi, "oletko kertonut sille näistä sun arvista?", kysyin että miksi olisin, en minä niitä ala kellekkään erikseen esittelemään, "eikun ajattelin vain, kai aikuisena ihmisenä sitten kerrot sille jos sitä kiinnostaa?" Sanoin että kerron, jos X:ää joskus kiinnostaa mistä ne on, sanoin myös BC:lle etten enää itse edes erota niitä, ne on normaaleja minulle, ne on osa minua johon BC tokaisi, että kyllä ne näkee aivan selvästi.

Olen taas ollut viikon poissa kuvioista, yrittänyt kirjoittaa jotain mutta lopuksi kuitenkin olen painanut vain tallenna-nappia. Mun sisällä on yksi vuoristorata joka menee ylös ja alas, juuri samalla lailla kun mun tunteet ja mieliala, hyppii ylös ja alas, ei ole yhtäkään päivää milloin mielialat ei hyppelisi rajusti. Mun on niin hankala kirjoittaa, mun on niin hankala saada tämä kaikki sanoiksi, varsinkin vielä tällä typerällä kielellä..

There's a devil in the church

Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu,
jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru.

Vihaan ihmisiä jotka ovat aivan liian kapeakatseisia, vihaan ihmisiä jotka ei pidä kiinni siitä mitä on sovittu, vihaan ihmisiä jotka määräilevät minua, en tiennyt että osaan vihatakkin jotain, oi kyllä ainakin nyt. Haluaisin kaikkien muistavan sen, että elän omaa elämääni ja pyydän neuvoja jos niitä tarvitsen.

Sanoin että hukutan itseni torstaina kokonaan alkoholiin - en vain niitä huolia. "mutta eikö sulla ole nyt kaikki aika hyvin?" Oliskin. Voi kun olen hyvä esittämään että kaikki on hyvin. Silti on kaipuu, sisällä lähtemätön suru ja tuntuu kun sisuskalut olisi tuhannen sirpaleina. Hymyilen että peitän sen kaiken, hymyilen että olisin iloisempi.


Tekee mieli hakata päätä seinään niin kovaa että se lopulta menee siitä läpi. Kurssit menee päin persettä, koko koulu on tällä hetkellä niin syvältä. En jaksa keskittyä, istun tunneilla ja haaveilen, tulen kotiin ja lyön kirjat kaappiin, sinne ne jää, seuraavana päivänä muistan että tänään piti olla esitelmä valmis, en halua esittää mitään, en pysty siihen, siirrän vain tekosyillä niitä pidemmälle. Musta ei ole tällä hetkellä yhtään mihinkään muuta kun makaamaan peiton alle, siellä haluan olla, huomenna viimeinen koulupäivä tälle viikolle, yritän tsempata itseäni siihen, kohta alkaa neljän päivät vapaat.

Right here in my arms

"sun ei tarvitse pelätä" kuiskaat mun korvaani. Pidät musta kiinni, vedät mua lähemmäksi. Tunnen hengityksesi, olet lämmin vierelläni. En enää pelkää, olet mun turva. Nauramalla teet oloni rennommaksi, kuiskaat korvaani kauniita sanoja, tajuan että pelkoni on turha, kiitos siitä. Nukahdan viereesi ja herään vierestäsi, tuntuu vihdoin siltä että minä riitän tällaisena kun olen, minun ei tarvitse olla kun oma itseni.