Looking for your answers.

Julkaisin vähän vanhoja tekstejä joita olen joutunut piilottelemaan. Olen muutenkin muokannut hieman ulkoasua. Pakko oli taas päästä piiloon tutuilta, nyt on turvallinen olo kirjoittaa.

Ruoka ei ole maistunut moneen päivään, itse asiassa vasta tänään ensimmäisen kerran koko viikolla, onhan nyt jo perjantai. Ruoka vain tökkii, ei mene alas ja tuntuu että tulee heti ulos. Sen takia olo on voimaton jatkuvasti, nälkää ei ole mutta olen sitäkin ärtyisämpi.

Äiti kysyi voinko oikeasti hyvin, vastasin että joo mutta tiedän että se oli valhe.


And you’ll tell all your friends
you met a little someone special
who likes to dance.


Tutustuin reilu viikko sitten ihmiseen, se työskentelee baarimikkona Apollossa. Sunnuntaina töiden jälkeen se tuli mun luokse. Haluaisin ajatella sitä pelkäksi yhden yön jutuksi. Tiedän että se oli sitä, silti sulan kun se katsoo mua sen ruskeilla silmillä. Kyseinen henkilö on entinen nisti, nykyinen viihdekäyttäjä, eli kai voisi sanoa että nisti edelleen. Se on ehkä pelottavinta, että kun sain tietää että tyyppi on nisti se alkoi kiinnostamaan entistä enemmän. Onhan hänellä lapsikin ja tyyppi on kyllä täys kusipää. Silti.

Täällä taas.

Nyt kunnollista päivitystä. Pitkästä aikaa. Tämä kesä on ollut yhtä vuoristorataa.

Viikko sitten erottiin Tonin kanssa, asutaan edelleen ainakin tämä kesä yhdessä joka tekee elämästä ihan helvetin raastavaa. Kaikesta tekee raastavempaa se, että molemmat haluaisi jäädä tähän asuntoon asumaan vaikkakin olen luvannut Tonille että hän jää tähän. Silti en voi mitään sille, että olen tykästynyt tähän asuntoon ihan täysin enkä haluaisi tästä luopua.


Eron jälkeen viiltelin kerran, lisäksi vedin yhden lääkeyliannostuksen ja samaisena iltana ratkesin ryyppäämään. Raha-asiat on mennyt alkoholin takia ihan sekaisin ja Toni on koko ajan minulle lainaamassa rahaa. Olen taas yrittänyt alkaa viettää enemmän aikaa salilla ja vähän katsoa mitä suusta menee alas.

Jos pitää jotain positiivista hakea niin menin takaisin tk:hon juttelemaan. Parin-kolmen viikon päästä pitäisi tulla mielenterveystoimistolta ihminen joka antaa tarinani perusteella arvion.

Välillä elämä on ihan ok, mutta eniten on päiviä kun en haluaisi lähtä kotoa. Huomenna ja ylihuomenna olen menossa festareille ja ahdistaa se ihmispaljous. Eilen mietin jo lipun myymistä, raha-tilanne helpottaisi edes hiukan mutta kyllähän varmaan kaikki sen tietää että ryyppäisin nekin rahat alas.

Uusi osoite!!

Vaihdan blogin osoitetta, uusi osoite on tahtitaivas-farfromhome.blogspot.com. En tiedä vaihtaako bloggeri tämän automaattisesti joten pistäkää talteen! :)

Wrong side of heaven

So you can keep me inside the pocket
of your ripped jeans, holdin' me closer
'til our eyes meet, you won't ever be alone
wait for me to come home.



And if you hurt me
well, that's OK, only words bleed
inside these pages you just hold me
and I won't ever let you go.

When I'm away
I will remember how you kissed me
under the lamppost
back on 6th street
hearing you whisper through the phone,
"wait for me to come home."
Itken ja masennun, kohta mä olen taas yksin.

There is a demon inside

Everybody hurts
Everybody bleeds
Everybody bends to fill a need
Everybody's born with their own curse
And I'm not alone

Everybody cries
Everybody breathes
Everybody wants to feel they're free
Deep inside I know what I am worth
A life of my own

I know I'd hurt you, deserted you
And now I see it clear
I pulled you closer, tighter
'Cause I knew you'd disappear

I remember when all the games began
remember every little lie and every last goodbye
promises you broke, words you choked on
and I never walked away, it's still a mystery to me

Viisi viikkoa ilman tätä, ilman kirjoittamista. Viiden viikon aikana olen ollut niin kuollut sisältä ja toisaalta taas niin täynnä energiaa. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietin maailman ihanimman viikon ruotsissa Sweden Rock festareilla. Tutustuin niin ihaniin ihmisiin ja sain olla poissa kaikesta paskasta ja oikeasti hengittää. Ensimmäinen yö meni itkiessä paskaa oloa, muuten kaikki oli oikeasti hyvin. Juttu kulki kaikkien kanssa ja alkoholia virui kurkusta alas. Muistutin itseäni mitä olin 1½ vuotta sitten, mietin jo silloin että tätähän voisi jatkaa pidempäänkin. Tämähän on oikeasti taas hauskaa, hauskaa olla joka vitun ikinen päivä kännissä. Tutustuin myös yhteen ihmiseen. Mietin vielä kerronko hänestä ollenkaa blogin puolella. Ehkä joskus.

Helpottavaa päästä tänne, mulla on ollut ikävä blogia ja teitä <3

Voin tehdä joskus myös swedenistä erillisen postauksen, olihan se aivan mahtava reissu. En olisi ikinä voinut kuvitella että se onnistuu noin hyvin. Kerroin aiemmin että haen tk:sta apua. Se koko homma kusi aivan täysin. Toukokuun alussa piti olla toinen aika. Samana päivänä tuli viesti että se aika joudutaan perumaan ja että sairaanhoitaja ottaa yhteyttä uudesta ajasta. Odotin monta viikkoa eikä mitään kuulunut. Soitin ja sain ajan 4.6, se piti kuitenkin peruuttaa kun en muistanut koko swedenin reissua joka oli juuri tuolloin. Se tyyppi sielä puhelimessa sanoi että siitä ei voi varata uutta aikaa suoraan joten sain 15.6 soittoajan että sovin suoraan sh:n kanssa uudesta ajasta. Mitään ei ole kuulunut eikä kukaan ole soittanut. En edes enää jaksa tapella itselleni uutta aikaa. Turhauttaa. Olen ennenkin pärjännyt pääni kanssa joten miksi en pärjäisi jatkossa. Menen sitten uudestaan kun olen taas hajoamispisteessä - tai sitten menen suoraan päivystykseen.

Ffdp, eli Five Finger Death Punch on parasta terapiaa. Bändin biisit on niiiin ihania. Itku ei ollut kaukana swedenissä kun viimeisenä päivänä näin bändin livenä. Keikan aikana pyöri kaikki paska mielessä, onneksi keikan päätyttyä pystyin hautaamaan sen kaiken paskan hetkeksi ja levittämään hymyn itselleni. Ehkä alkoholi auttaa asiaan. Se auttaa hymyilemään. Nyt on liikaa asiaa, liikaa kerrottavaa. Pakko jakaa eri postauksiin, ette muuten jaksa lukea mitään. Lyhyesti sanottuna; mun pää on yksi pyörremyrsky tällä hetkellä, mutta kuulette minusta myöhemmin, lupaan kertoa kaiken <3

I'm drowning in the bottom of a bottle.

No one ever has to face tomorrow,

but I'm the one that has to face me.

It's the demons I've created for myself.

It's hard for me to understand myself.

Are we born to be broken.

Someone tell the heavens I'm ready to escape.

This is not what I wanted not what I need,

take it all, tear it all, rip it all away.

Are we born to be broken

I remember when all the games began
remember every little lie and every last goodbye
promises you broke, words you choked on
and I never walked away, it's still a mystery to me

Viisi viikkoa ilman tätä, ilman kirjoittamista. Viiden viikon aikana olen ollut niin kuollut sisältä ja toisaalta taas niin täynnä energiaa. Kesäkuun ensimmäisellä viikolla vietin maailman ihanimman viikon ruotsissa Sweden Rock festareilla. Tutustuin niin ihaniin ihmisiin ja sain olla poissa kaikesta paskasta ja oikeasti hengittää. Ensimmäinen yö meni itkiessä paskaa oloa, muuten kaikki oli oikeasti hyvin. Juttu kulki kaikkien kanssa ja alkoholia virui kurkusta alas. Muistutin itseäni mitä olin 1½ vuotta sitten, mietin jo silloin että tätähän voisi jatkaa pidempäänkin. Tämähän on oikeasti taas hauskaa, hauskaa olla joka vitun ikinen päivä kännissä. Tutustuin myös yhteen ihmiseen. Mietin vielä kerronko hänestä ollenkaa blogin puolella. Ehkä joskus.

Helpottavaa päästä tänne, mulla on ollut ikävä blogia ja teitä <3

Voin tehdä joskus myös swedenistä erillisen postauksen, olihan se aivan mahtava reissu. En olisi ikinä voinut kuvitella että se onnistuu noin hyvin. Kerroin aiemmin että haen tk:sta apua. Se koko homma kusi aivan täysin. Toukokuun alussa piti olla toinen aika. Samana päivänä tuli viesti että se aika joudutaan perumaan ja että sairaanhoitaja ottaa yhteyttä uudesta ajasta. Odotin monta viikkoa eikä mitään kuulunut. Soitin ja sain ajan 4.6, se piti kuitenkin peruuttaa kun en muistanut koko swedenin reissua joka oli juuri tuolloin. Se tyyppi sielä puhelimessa sanoi että siitä ei voi varata uutta aikaa suoraan joten sain 15.6 soittoajan että sovin suoraan sh:n kanssa uudesta ajasta. Mitään ei ole kuulunut eikä kukaan ole soittanut. En edes enää jaksa tapella itselleni uutta aikaa. Turhauttaa. Olen ennenkin pärjännyt pääni kanssa joten miksi en pärjäisi jatkossa. Menen sitten uudestaan kun olen taas hajoamispisteessä - tai sitten menen suoraan päivystykseen.

Ffdp, eli Five Finger Death Punch on parasta terapiaa. Bändin biisit on niiiin ihania. Itku ei ollut kaukana swedenissä kun viimeisenä päivänä näin bändin livenä. Keikan aikana pyöri kaikki paska mielessä, onneksi keikan päätyttyä pystyin hautaamaan sen kaiken paskan hetkeksi ja levittämään hymyn itselleni. Ehkä alkoholi auttaa asiaan. Se auttaa hymyilemään. Nyt on liikaa asiaa, liikaa kerrottavaa. Pakko jakaa eri postauksiin, ette muuten jaksa lukea mitään. Lyhyesti sanottuna; mun pää on yksi pyörremyrsky tällä hetkellä, mutta kuulette minusta myöhemmin, lupaan kertoa kaiken <3

I'm drowning in the bottom of a bottle.

No one ever has to face tomorrow,

but I'm the one that has to face me.

It's the demons I've created for myself.

It's hard for me to understand myself.

Are we born to be broken.

Someone tell the heavens I'm ready to escape.

This is not what I wanted not what I need,

take it all, tear it all, rip it all away.